YK ja Naiset

YK:n toiminta naisten aseman parantamiseksi

Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus CEDAW (1979)

YK:n neljäs naisten maailmankonferenssi Pekingissä 1995

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325(2000), NAISET, RAUHA JA TURVALLISUUS

1945 YK:n peruskirja sisältää sukupuolten välisen tasa-arvon periaatteen ja sen päämääränä on tasa-arvon edistäminen ihmisoikeutena.

1946 Ihmisoikeuksia käsittelevään komissioon perustettiin alakomissioksi naisten asemaa käsittelevä komissio, josta hyvin pian tuli itsenäinen komissio, jossa aluksi oli 15 jäsentä (kuten ihmisoikeuksien komissiossa). Myöhemmin komission jäsenmäärä kasvoi 23 jäseneen.

1947 Pidettiin ensimmäinen naisten asemaa käsittelevän komission istunto.

1947-62 Tehtiin naisten aseman kartoitus ja normittaminen. Tehtiin sukupuoleen perustuvan syrjinnän poistava ja sukupuolten välistä tasa-arvoa edistävä yleissopimus ja annettiin julistuksia naisten oikeuksista poliittisessa toiminnassa, työelämässä, koulutuksessa sekä koskien kansalaisuutta ja avioliittoa. Järjestettiin eri alojen alueellisia ja kansainvälisiä seminaareja. Nousi esiin kysymys naisten aseman ja perhesuunnittelun keskinäisestä vuorovaikutuksesta sekä muita kehitykseen liittyviä kysymyksiä.

1967 Annettiin julistus naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamisesta.

1968 YK:n ihmisoikeuksien konferenssissa hyväksyttiin laaja-alainen ohjelma naisten aseman parantamiseksi kaikilla elämän aloilla.

1970 YK:n yleiskokouksessa tehtiin päätös naisten aseman parantamiseksi laaditun ohjelman hyväksymisestä. Samassa kokouksessa hyväksyttiin YK:n toisen kehityksen vuosikymmenen kansainvälinen kehitysstrategia, jonka tavoitteena on muun muassa naisten ja nuorten integroiminen kehitysprosessiin ja lasten hyvinvoinnin edistäminen. Itse strategia ei sisällä tavoitteiden saavuttamiseen käytettäviä keinoja mutta naisten osalta keinoista on tehty erillinen päätös.

1972 Naisten asemaa käsittelevän komission ehdotuksesta YK:n yleiskokous julisti vuoden 1975 kansainväliseksi naisten vuodeksi. Naistenvuoden juuret ovat suomalaisten naisten yhteistyössä, sillä komission ehdotuksen luonnosteli Naisten kansainvälistä demokraattista liittoa edustanut suomalaispoliitikko Hertta Kuusinen, jonka ehdotuksen Romanian edustaja virallisesti esitti. Ehdotusta kannatti Suomen edustaja Helvi Sipilä.

1974 Naisten asemaa käsittelevän komission esityksestä YK:n talous- ja sosiaalineuvosto hyväksyi kansainvälisen naisten vuoden ohjelman ja päätti YK:n maailmankonferenssin järjestämisestä vuonna 1975.

1975 Kansainvälinen naistenvuosi merkitsi uutta aikakautta YK:n tasa-arvoasioissa. Naistenvuoden maailmankonferenssissa Meksikossa hyväksyttiin maailman toimintasuunnitelma naisten aseman parantamiseksi. Päätettiin perustaa YK:n alainen rahasto (UNIFEM) tukemaan kehitysmaissa elävien naisten kehityspyrkimyksiä. Päätettiin perustaa YK:n alainen naisten asemaa edistävä tutkimus- ja koulutusinstituutti. YK:n yleiskokous julisti naisten vuosikymmenen, 1976-1985, hyväksytyn naisten aseman parantamissuunnitelman toteuttamiseksi.

1979 YK:n yleiskokous hyväksyi naisten syrjinnän poistavan yleissopimuksen.

1980 Naisten vuosikymmenen puolivälin maailmankonferenssi pidettiin Kööpenhaminassa. Konferenssissa hyväksyttiin yksityiskohtainen lisäohjelma ja maailman toimintasuunnitelma liitettiin YK:n kolmannen kehityksen vuosikymmenen kansainväliseen kehitysstrategiaan.

1985 YK:n naisten vuosikymmenen arviointi ja päätöskonferenssi Nairobissa. Maailmanlaajuinen kartoitus naisten asemasta. Hyväksyttiin strategia tavoitteiden toteuttamiseksi vuoteen 2000 mennessä.

1992 YK:n ympäristökonferenssi Rio de Janeirossa. Naisia koskevat kysymykset hyväksyttiin toimintaohjelmaan.

1993 YK:n maailman ihmisoikeuskonferenssi Wienissä. Naisten oikeudet hyväksyttiin ihmisoikeuksiksi.

1994 YK:n väestökonferenssi Kairossa. Naisten aseman parantaminen hyväksyttiin erääksi tärkeimmistä väestön kasvua rajoittavista tekijöistä. Samoin sovittiin yhteisesti seksuaalioikeuksista ja lisääntymisoikeuksista, kuten oikeutuksesta halutessaan ehkäistä ja valita itse puolisonsa.

1995 Sosiaalisen kehityksen huippukokous Kööpenhaminassa. Teema: köyhyys, työttömyys, sosiaalinen integraatio.

1995 YK:n neljäs maailmankonferenssi naisten aseman edistämiseksi Pekingissä. Hyväksyttiin Pekingin julistus ja toimintaohjelma.

2000 YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 NAISET, RAUHA JA TURVALLISUUS

2010 YK:n yleiskokous päätti uuden kokonaisuuden perustamisesta edistämään sukupuolten tasa-arvoa ja naisten voimaannuttamista koko maailmassa.

Takaisin ylös

YK:n naisten vuosikymmen (1976–1985) oli maailmanlaajuinen ponnistus naisten aseman ja oikeuksien tutkimiseksi ja naisten saamiseksi mukaan päätöksentekoon. Vuosikymmenen tärkein saavutus oli vuonna 1979 YK:n yleiskokouksen hyväksymä naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (CEDAW-sopimus), joka loi pohjan tasa-arvon maailmanlaajuiselle merkitykselle.

CEDAW-sopimuksen tavoitteena on edistää ihmisoikeuksien tasa-arvoista toteutumista naisten osalta. Sopimus sisältää säännöksiä mm. kansalaisuudesta, koulutuksesta, työelämään osallistumisesta, terveydenhuollosta sekä naisten taloudellisista oikeuksista.
Sopimus tuli voimaan nopeammin kuin mikään aiempi YK:n ihmisoikeussopimus. Se hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 18. joulukuuta 1979, ja jo syyskuussa 1981 tarvittava määrä valtioita oli ratifioinut sen. Suomi liittyi sopimukseen vuonna 1986. Tällä hetkellä sopimuksen on hyväksynyt 192 YK:n jäsenvaltiosta 185.

CEDAW-sopimusta pidetään yhtenä YK:n merkittävimmistä tasa-arvoa edistävistä julistuksista, sillä se toi naisnäkökulman moniin kansainvälisesti jo tunnustettuihin ihmisoikeuksiin. CEDAW-sopimukseen liittyneet valtiot ovat velvoitettuja kehittämään lainsäädäntöään naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamiseksi ja sisällyttämään tasa-arvoperiaatteen lainsäädäntöönsä. Myös kulttuurisidonnaisia tapoja on pyrittävä muuttamaan naisten aseman parantamiseksi.

Vuoden 1999 loppupuolella CEDAW-sopimukseen tehtiin lisäys, joka antoi yksityiselle henkilölle mahdollisuuden ilmoittaa vakavista naisten oikeuksien rikkomuksista. Tämän lisäyksen on tähän mennessä allekirjoittanut 83 valtiota. CEDAW-sopimus on laillisesti sitova ja sen hyväksyneet valtiot ovat velvollisia raportoimaan sopimuksen toteutumisesta neljän vuoden välein CEDAW-komitealle. Suomessa raportin valmistelee ulkoasianministeriö yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa.

Linkit:
- CEDAW-sopimus suomeksi
- CEDAW-sopimus englanniksi
- CEDAW-komitean sivut
- Suomen CEDAW-määräaikaisraportit ja suositukset

Takaisin ylös

Konferenssissa hyväksytty toimintasuunnitelma (Platform for Action) heijastaa sekä Nairobin konferenssissa hyväksyttyjä strategisia tavoitteita että myöhempien YK:n konferenssien päätöksiä. Se sisältää 362 kohtaa, jotka suosittelevat toimenpiteitä kahdellatoista kriittisellä toiminta-alueella, jotka ovat:

1. Naiset ja köyhyys
2. Naisten kasvatus ja koulutus
3. Naiset ja terveys
4. Naisiin kohdistuva väkivalta
5. Naiset ja aseelliset konfliktit
6. Naiset ja talous
7. Naiset vallankäytössä ja päätöksenteossa
8. Institutionaaliset mekanismit naisten aseman edistämiseksi
9. Naisten ihmisoikeudet
10. Naiset ja tiedotusvälineet
11. Naiset ja ympäristö
12. Tytöt

Konferenssissa hyväksytyt, naisten oikeuksia entisestään laajentavat, periaatteet olivat käsitys siitä, että

• naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia
• kaikilla on sama oikeus perintöön
• vanhemmilla on vastuu ja oikeus lastensa kasvatukseen
• laittomista aborteista ei saa seurata rangaistusta
• perhe kaikissa eri muodoissaan on yhteiskunnan perusta
• eri uskonnollisia ja kulttuuriarvoja tulee kunnioittaa pyrkimyksessä saavuttaa tasa-arvo
• kehitys ja rauha naisille
• raiskaus on sotarikos
• kotona tehdyllä työllä on kansantaloudellinen arvo ja että
• media ja yksityinen sektori tuottavat materiaalia, jossa esitellään myös johtavassa asemassa olevien naisten kykyä yhdistää työ ja perhe

Pekingin konferenssiin osallistui 4995 virallista edustajaa, 4035 järjestöedustajaa ja 3250 lehdistön jäsentä. Noin 30.000 henkilöä osallistui FORUMiin, kansalaisjärjestöjen omaan kokoontumiseen. Päävastuu toimintaohjelman toteuttamisesta on valtioiden hallituksilla, seurannasta vastaa YK:n yleiskokous ja muun muassa UNIFEM:lle toimeenpanevana elimenä on taattava riittävät resurssit. 2000 YK:n yleiskokouksen erityisistunto Peking+ 5 seurantakokous nosti keskusteluun mm. HIV/Aidsin sukupuolistuneen luonteen. Kulttuurinen naisiin kohdistuva väkivalta kuten kunniamurhat nousi ensimmäistä kertaa viralliseen keskusteluun ja se tuomittiin.

Takaisin ylös

Turvallisuusneuvosto,

muistaa päätöslauselmansa 1261 (1999) 25. päivänä elokuuta 1999, 1265 (1999) 17. päivänä syyskuuta 1999, 1296 (2000) 19. päivänä huhtikuuta 2000 ja 1314 (2000) 11. päivänä elokuuta 2000, sekä niihin liittyvät puheenjohtajansa lausunnot, ja muistaa myös puheenjohtajansa lausunnon tiedotusvälineille YK:n naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivänä (kansainvälinen naistenpäivä) 8. päivä maaliskuuta 2000 (SC/6816),

muistaa myös Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman (A/52/231) sekä YK:n yleiskokouksen 23. erityisistunnon "Naiset 2000: sukupuolten tasa-arvo, kehitys ja rauha 2000-luvulla"(A/S-23/10/Rev.1) loppuasiakirjan sitoumukset, erityisesti ne, jotka koskevat naisia ja aseellisia konflikteja,

pitää mielessään YK:n peruskirjan päämäärät ja periaatteet sekä peruskirjan ensisijaisesti turvallisuusneuvostolle antaman vastuun kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä,

ilmaisee huolensa siitä, että siviilit, erityisesti naiset ja lapset, pakolaiset sekä omassa maassaan muuttamaan joutuneet mukaan luettuina, muodostavat suuren enemmistön niistä, joihin aseellisten konfliktien negatiiviset vaikutukset kohdistuvat ja jotka joutuvat kasvavassa määrin taistelijoiden ja aseellisten ryhmien väkivallan kohteeksi, sekätunnistaa tämän seuraukset kestävälle rauhalle ja sovinnolle,

vahvistaa uudelleen naisten tärkeän roolin konfliktien ehkäisyssä ja ratkaisemisessa sekä rauhanrakentamisessa, ja painottaa naisten tasa-arvoisen osallistumisen ja täyden sitoutumisen merkitystä kaikissa pyrkimyksissä rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi ja edistämiseksi sekä tarvetta lisätä heidän osuuttaan konfliktien ehkäisyä ja ratkaisemista koskevassa päätöksenteossa,

vahvistaa uudelleen myös tarpeen toimeenpanna täysin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja kansainvälisten ihmisoikeusnormien määräykset, jotka koskevat naisten ja tyttöjen suojelua konfliktien aikana ja niiden jälkeen,

painottaa, että kaikkien osapuolten on varmistettava naisten ja tyttöjen erityistarpeiden huomioonottaminen miinanraivaus- ja miinatietoisuusohjelmien toimeenpanossa,

tunnustaa kiireellisen tarpeen ottaa sukupuolinäkökulma huomioon rauhanturvaoperaatioissa ja tässä yhteydessä huomioida Windhoekin julistus (Windhoek Declaration) ja asiaa koskeva Namibian toimintaohjelma (Namibia Plan of Action on Mainstreaming a Gender Perspective in Multidimensional Peace Support Operations, S/2000/693),

tiedostaa myös, miten tärkeä on suositus, jonka turvallisuusneuvoston puheenjohtaja esitti tiedonannossaan lehdistölle 8. päivä maaliskuuta 2000 rauhanturvahenkilöstölle annettavasta erityiskoulutuksesta naisten ja lasten suojelussa sekä heidän erityistarpeistaan ja ihmisoikeuksistaan konfliktitilanteissa,

tiedostaa, että ymmärrys aseellisten konfliktien vaikutuksista naisiin ja tyttöihin ja institutionaaliset järjestelyt heidän suojelemisensa ja rauhanprosessiin osallistumisen varmistamiseksi voivat merkittävällä tavalla ylläpitää ja edistää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta,

muistuttaa tarpeesta koota tietoa aseellisten konfliktien vaikutuksista naisiin ja lapsiin, sekä

1. Kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan naisten kasvavan edustuksen kaikilla päätöksentekotasoilla kansallisissa, alueellisissa ja kansainvälisissä instituutioissa sekä mekanismeissa konfliktien estämiseksi, hallinnoimiseksi ja ratkaisemiseksi;
2. Kannustaa pääsihteeriä toteuttamaan strategista toimintaohjelmaansa (A/49/587), joka vaatii lisäämään naisten osallistumista konfliktien ratkaisuissa ja rauhanprosesseissa eri päätöksentekotasoilla;
3. Kehottaa pääsihteeriä nimittämään enemmän naisia erityisedustajina ja erityislähettiläinä toteuttamaan "hyviä palveluksia" hänen nimissään ja vetoaa tässä asiassa jäsenvaltioihin, jotta ne tarjoaisivat pääsihteerille ehdokkaita säännöllisesti päivitettävään ja keskitettyyn rosteriin;
4. Lisäksi kehottaa pääsihteeriä laajentamaan naisten roolia ja osuutta YK:n kenttäoperaatioissa erityisesti sotilastarkkailijoina, siviilipoliiseina sekä ihmisoikeus- ja humanitaarisen avun henkilöstönä;
5. Ilmaisee tahtonsa sisällyttää sukupuolinäkökulma rauhanturvaoperaatioihin ja kehottaa pääsihteeriä varmistamaan, että kenttätoiminnassa otetaan sukupuolinäkökulma huomioon aina tilanteen mukaan;
6. Pyytää pääsihteeriä toimittamaan jäsenvaltioille naisten suojelua, oikeuksia ja erityisiä tarpeita koskevia koulutusohjeita ja -aineistoa sekä siitä, miten tärkeätä on sisällyttää naisia kaikkeen rauhanturva- ja rauhanrakennustoimintaan, samalla pyytäen jäsenvaltioita sisällyttämään kyseiset teemat sekä HIV/AIDS-tietoisuuskoulutusta kansalliseen sotilas- ja siviilipoliisien valmiuskoulutukseen ja kehottaa lisäksi pääsihteeriä varmistamaan, että rauhanturvaoperaatioiden siviilihenkilöstö saa samanlaista koulutusta;
7. Kehottaa jäsenvaltioita lisäämään vapaaehtoista taloudellista, teknistä ja logistista tukeaan sukupuolen huomioonottavalle koulutukselle, mukaan lukien asiassa toimivien rahastojen ja ohjelmien, kuten UNIFEMin, UNICEFin, UNHCR:n ja muiden vastaavien elinten koulutus;
8. Vetoaa kaikkiin osapuoliin, että ne neuvotellessaan ja toimeenpannessaan rauhansopimuksia soveltavat sukupuoliroolinäkökulmaa, mikä tarkoittaa mm.
   a) naisten ja tyttöjen erityistarpeita kotiinpaluun, uuteen asuinmaahan asettumisen, kuntoutumisen, uudelleensopeutumisen ja konfliktin jälkeisen jälleenrakentamisen yhteydessä;
   b) toimia, jotka tukevat paikallisia naisten rauhanaloitteita ja perinteisiä prosesseja konfliktien ratkaisemisessa, ja jotka ottavat naiset mukaan kaikkiin rauhansopimusten toimeenpanomekanismeihin;
   c) toimia, jotka varmistavat naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien suojelun ja kunnioituksen, erityisesti mitä tulee perustuslakiin, vaalitapaan, poliisivoimiin ja oikeuslaitokseen;
9. Vetoaa kaikkiin aseellisten konfliktien osapuoliin, jotta ne täysin kunnioittaisivat kansainvälistä oikeutta, mitä tulee naisten ja tyttöjen oikeuksiin ja heidän suojelemiseensa erityisesti siviileinä, ja varsinkin heitä koskevia velvoitteita vuoden 1949 Geneven yleissopimuksessa sekä sen lisäpöytäkirjoissa vuodelta 1977, vuoden 1951 pakolaissopimuksessa ja sen lisäpöytäkirjassa vuodelta 1967, Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevassa yleissopimuksessa vuodelta 1979 ja sen lisäpöytäkirjassa vuodelta 1999, YK:n lastenoikeuksien yleissopimuksessa vuodelta 1989 ja sen kahdessa lisäpöytäkirjassa 25. toukokuuta 2000, sekä pitäen mielessä asiaan liittyvät määräykset kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännössä;
10. Vetoaa kaikkiin aseellisten konfliktien osapuoliin, jotta ne ryhtyisivät erityistoimiin naisten ja tyttöjen suojelemiseksi sukupuoleen liittyvältä väkivallalta, erityisesti raiskausta ja muuta seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan sekä kaikkea aseellisten konfliktitilanteiden yhteydessä tapahtuvaa muuta väkivaltaa vastaan;
11. Painottaa kaikkien valtioiden vastuuta lopettaa rankaisemattomuus ja asettaa syytteeseen kansanmurhasta, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksista vastuussa olevat, mukaan lukien seksuaalinen ja muu väkivalta, joka kohdistuu naisiin ja tyttöihin, ja tässä yhteydessä painottaa tarvetta sulkea nämä rikokset kaikkien mahdollisten armahdusmääräysten ulkopuolelle;
12. Vetoaa kaikkien aseellisten konfliktien osapuoliin, jotta ne kunnioittaisivat pakolaisleirien ja pakolaisasutusten siviili- ja humanitaarista luonnetta ja ottaisivat huomioon naisten ja tyttöjen erityistarpeet, myös leirien ja asutusten suunnittelussa ja muistuttaa turvallisuusneuvoston päätöslauselmista 1208 (1998) 19. päivänä marraskuuta 1998 ja 1296 (2000) 19. päivänä huhtikuuta 2000;
13. Kannustaa kaikkia aseistariisunnan, kotiuttamisen ja uudelleenintegroinnin suunnitteluun osallistuvia ottamaan huomioon nais- ja miestaistelijoiden erityistarpeet ja ottamaan huomioon myös heidän huollettavinaan olevien tarpeet;
14. Vahvistaa uudelleen valmiuttaan ottaa huomioon toimien mahdolliset vaikutukset siviiliväestöön, unohtamatta naisten ja tyttöjen erityistarpeita, voidakseen harkita asianmukaisia humanitaarisia poikkeuksia aina silloin kun toimet hyväksytään YK:n peruskirjan 41.artiklan perusteella;
15. Ilmaisee halukkuutensa varmistaa, että turvallisuusneuvoston käynnistämissä tehtävissä otetaan huomioon sukupuolinäkökulma sekä naisten oikeudet ja niistä neuvotellaan paikallisten ja kansainvälisten naisryhmien kanssa;
16. Pyytää pääsihteeriä tekemään selvityksen aseellisten konfliktien vaikutuksista naisiin ja tyttöihin, naisten roolista rauhanrakentamisessa sekä sukupuolinäkökulmasta rauhanprosesseissa ja konfliktinratkaisemisessa, ja pyytää häntä myös toimittamaan turvallisuusneuvostolle raportin tämän selvityksen tuloksista ja saattamaan sen kaikkien YK:n jäsenvaltioiden käyttöön;
17. Pyytää pääsihteeriä harkintansa mukaan sisällyttämään turvallisuusneuvostolle tehtävään raporttiin myös tietoa siitä, miten sukupuolinäkökulman soveltaminen ja muut naisia ja tyttöjä koskevat näkökohdat ovat edistyneet rauhanturvaturvaamistehtävissä;
18. Päättää seurata aktiivisesti asian kehittymistä.