TAUSTAtietoa acehista

Acehiin saatin rauha suomalaisten avustuksella vuonna 2005.
Rauhanprosessin avainhenkilöiksi nousivat suomalainen liikemies Juha Christensen ja presidentti Martti Ahtisaari. Christensen oli asunut vuosikausia Indonesiassa, hän tunsi konfliktin molempia osapuolia, puhui paikallista kieltä ja tunsi kulttuurin. Jo vuonna 2003 hän teki tunnusteluja osapuolten välillä. Presidentti Ahtisaaren ovikelloa soitettiin, sananmukaisesti, ensimmäisen kerran helmikuussa 2004.

Osapuolten taisteluhalukkuus loppui kuin salamaniskusta vuoden 2004 tapaninpäivän jälkeen. Acehin pohjoisrannikolle iskeytynyt tsunami surmasi 160 000 acehilaista ja vei kodin arviolta 600 000 ihmiseltä maakunnan 4 miljoonasta asukkaasta. Voidaan sanoa että onnettomuus kosketti jok’ikistä acehilaista.

Ennen tsunamia maakuntaa hallinneen kroonisen konfliktin aikana oli jo menehtynyt eri arvioiden mukaan 15 000 - 50 000 acehilaista ja 100 000 oli joutunut kodittomiksi. Voinemme rinnastaa näitä lukuja melko hyvin 500 000 karjalaisen evakon asuttamiseen toisen maailmansodan aikana ja jälkeen Suomessa. Tässä tilanteessa ei tunnu ihmeelliseltä että GAMin johtajat totesivat Christensenille: ”Minkä puolesta me enää taistelemme?”

Konfliktin osapuolet tapasivat ensimmäisen kerran näyttävän mediahuomion saattamana Suomen valtion edustustilassa Königstedtin kartanossa helmikuussa 2005. Toimittaja Katri Merikallio kuvaa kirjassaan ”Miten rauha tehdään” osapuolten ensimmäistä tapaamista melko hyytäväksi - eivätkä he aluksi edes tavanneet toisiaan vaan neuvottelujen välittäjä tapasi osapuolia vuoronperään. Koko välitystehtävään aluksi nihkeästi suhtautunut presidentti Ahtisaari vertasi tilannetta tässä vaiheessa lohen pyyntiin: ”kannattaa yrittää vaikkei kallisarvoista saalista saisikaan.” Viiden tapaamiskerran ja monen kriittisen hetken jälkeen rauhansopimus allekirjoitettiin Suomessa 15. elokuuta vuonna 2005.

Rauhanneuvottelujen alkuvaiheessa Ahtisaari tarjosi mahdollisuutta saada kansainvälisiä tarkkailijoita rauhan tueksi.

Näin tapahtuikin.

EU:n ja ASEAn-maiden Aceh Monitoring Mission (AMM) -rauhantarkkailuoperaation tehtävä kiteytyi yhdessä rauhansopimuksen lauseessa: to monitor the implementation of the commitments taken by the parties in this Memorandum of Understanding, eli tarkkailla osapuolten sitoutumista rauhansopimuksen velvoitteisiin.
Toisin sanoen AMM-operaation tehtävä ja valtuudet olivat tiukasti rajatut rauhansopimuksen allekirjoituksen jälkeiseen aikaan ja pelkästään rauhansopimuksen pykäliin. Operaation päämaja tulkitsi kulloistakin tilannetta ja painopistealueita ja ohjasi tarkkailijoiden työtä päivä-, viikko- ja teemakohtaisilla raporteillaan.

Rauhansopimuksen keskeisiä elementtejä olivat itsenäisyystaistelijoiden aseistariisunta ja kotiuttaminen, hallituksen ”ylimääräisten” sotilas- ja poliisivoimien poistaminen Acehista, poliittisten vankien vapautus ja armahdus ja erityisen tärkeänä myös Acehin itsehallintolainsäädännön valmistelu.
Rauhansopimuksen mukainen lainsäädäntö on voimassa – joskin siinä on kohtia, joita erityisesti GAM on kyseenalaistanut. Rauhansopimuksen mukaisesti acehilaiset ovat saaneet uudet henkilökortit.

Rauhansopimuksen ”edelleen työn alla olevia sitoumuksia” on ex-taistelijoiden, poliittisten vankien ja konfliktissa kärsineiden siviilien kotouttamisohjelman toteuttaminen rauhansopimuksen mukaisesti. Tähän Indonesian hallitukselle kuuluvaan ohjelmaan on varattu huomattavia summia rahaa ja sitä varten on perustettu erityinen toimielin. Ohjelman käytännön toteutus on kuitenkin ollut heikkoa, keskeisinä syinä esimerkiksi korruptio, huono hallinto ja tahdon puute.

Kotouttamisohjelman onnistuminen on lähitulevaisuuden suurimpia edellytyksiä rauhan säilymiselle Acehissa. Erityisesti entisten taistelijoiden tilanne on tukala ja kotouttamisohjelman luvatut koulutuspaketit, rahakorvaukset tai viljelysmaa ovat tarpeen, jotta he pystyvät aloittamaan uuden elämän uudessa tilanteessa.

Rauhansopimukseen sisältyi myös maininta totuus- ja sovittelukomission ja ihmisoikeustuomioistuimen perustamisesta Acehiin. Tähän mennessä näitä rauhansopimuksen ehtoja ei ole täytetty. Lisäksi rauhansopimuksen mukainen totuuskomissio ja ihmisoikeustuomioistuin käsittelisivät vain rauhansopimuksen jälkeisiä rikkomuksia. Konfliktin aikaiset vakavat ihmisoikeusrikkomukset vuosien 2000–2006 väliseltä ajalta on periaatteessa mahdollista käsitellä Pohjois-Sumatran Medanin ihmisoikeustuomioistuimessa. Ongelma on kuitenkin se, ettei kyseinen tuomioistuin toimi.

Ihmisoikeusloukkaukset ovat jättäneet Acehiin pinnan alle paljon kipua ja tuskaa.
Kaikki konfliktin osapuolet ovat syyllistyneet kidutuksiin, kiristykseen, uhkailuun ja raiskauksiin, laittomiin pidätyksiin, ihmisten katoamiseen, tappamiseen ja kidnappaamiseen. Poliisin ja armeijan otteita on pidetty erityisen raakoina, mutta GAM syyllistyi yhtä lailla väärinkäytöksiin.

Voiko rauha olla kestävä ja kansa yhtenäinen, ellei näitä asioita käsitellä tavalla tai toisella, elleivät uhrit saa oikeutta tai ainakin mahdollisuutta tulla kuulluiksi?
Mielipiteet asiasta vaihtelevat. Jotkut ovat sitä mieltä, että katse tulevaan ja vanhojen unohtaminen on ainut tie eteenpäin. Toiset taas katsovat, ettei rauha voi olla kestävä ellei tapahtuneita käsitellä tavalla tai toisella.

Rauhansopimuksen osapuolten sopimuksen mukaisesti AMM:n operaatio viipyi Acehissa noin 16 kuukautta eli vuoden 2006 joulukuuhun saakka, jolloin maakunnassa järjestettiin ensimmäiset demokraattiset vaalit.

Rauhansopimuksen mukaisesti Acehin ensimmäiset demokraattisissa vaaleissa joulukuussa 2006 maakunnan kuvernööriksi valittiin entinen GAM-taistelija, itsenäisyysliikkeen johtaja ja entinen poliittinen vanki Irwandi Yusuf ja varakuvernööriksi niin ikään entinen mielipidevanki Muhammad Nazar.

Vaalit sujuivat muodollisesti rauhallisesti, mutta vaalien oikeellisuudesta on kiistelty eräillä alueilla pitkälle kevääseen 2007. Nämä kiistat ovat paikka paikoin kiristäneet tunnelmaa maakunnassa.

Vaaleja voidaan pitää tärkeänä virstanpylväänä rauhanprosessissa.
Kuitenkin Acehin naisten kannalta vaalit eivät olleet rohkaisevat: naiset puuttuivat ehdokaslistoilta lähes tyystin.

Indonesian hallitus on pääpiirteittäin hyväksynyt ja ratifioinut yleisten ihmisoikeussopimusten lisäksi keskeiset kansainväliset naisten oikeuksia määrittävät sopimukset. Samoin hallitus on ratifioinut lukuisat YK:n yleiskokouksen ja talous- ja sosiaalineuvoston päätöslauselmat, mukaan lukien YK:n päätöslauselman 1325, joka edellyttää, että naiset on tasapuolisesti otettava mukaan konfliktinehkäisytyöhön, rauhanneuvotteluihin ja rauhanrakentamiseen konfliktien jälkeen. 

Presidentti Ahtisaaren tukemissa Acehin rauhanneuvotteluissa ei ollut naisia mukana – kulisseissa oli tiettävästi molemmilla osapuolilla yksi naisneuvonantaja, mutta neuvottelupöytiin asti he eivät päässeet. Tämä on ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että Acehin väestöstä yli puolet on naisia. Heidän huomioimisensa on välttämätöntä, mikäli Acehin konfliktinjälkeistä demokratisaatioprosessia halutaan todella edistää.

Naisten johtajuudella on niin politiikassa kuin kaupankäynnissä pitkä historia Acehissa. Rohkeista sankarittarista löytyy useita kertomuksia itsenäisyyden ajalta ja alueella on ollut naissulttaaneja ja naiskenraalejakin.

Alueen nykykehitys on kuitenkin kulkenut suuntaan, jossa naiset ovat vaarassa jäädä syrjään yhteiskunnallisesta ja poliittisesta osallistumisesta ja päätöksenteosta. Myös maakunnassa maallisen perustuslain ohelle asetettu islamilainen sharia-laki ja sen tulkinnat vaikuttavat omalta osaltaan siihen, että naisten tila yhteiskunnassa pienenee.

• Lähes kaikissa Acehin vaaleissa äänestäjien enemmistö on ollut naisia, esim. vuoden 2004 vaaleissa 57 prosenttia. Tästä huolimatta naisten määrä Acehin maakunta- ja paikallishallinnossa on hyvin pieni. Esimerkiksi vuosina 1999–2006 Acehin maakuntahallinnon 1 393 virkailijasta naisia oli ainoastaan 13,99 prosenttia ja naisten asema organisaatiossa oli matalammalla tasolla kuin miesten.
  
  
• Acehin rauhansopimuksen artiklassa 1.2.6 Acehin asukkaille taataan täydet osallistumismahdollisuudet paikallis- ja kansallistason vaaleissa.
  Tästä huolimatta naisten osallistuminen vuoden 2006 vaalien vaalilautakuntien työskentelyyn oli erittäin vähäistä, ja puolueiden rekrytoimien naisehdokkaiden määrä oli rajallinen.
  

Naisten poliittinen osallistuminen on elintärkeää kestävän kehityksen ja rauhan kannalta. Kriittinen määrä valittuja naisedustajia, joilla on naisten oikeuksia painottava näkemys, voi paremmin tuoda naisnäkökulman kehityspolitiikan, suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen ja täytäntöönpanoon. Lukuisat kansainväliset sopimukset ja asiakirjat takaavat Acehin naisille oikeudet täysipainoiseen osallistumiseen niin poliittisissa kuin taloutta koskevissa päätöksentekoprosesseissa.

Suomen UNIFEM pyrkii Aceh-keräyksellään osaltaan vaikuttamaan siihen, että naisten yhteiskunnallisesta ja poliittisesta osallistumisesta tulisi totta myös käytännössä.

Lue lisää:
"Naiset, turvallisuus ja rauha Acehissa - rauhantarkkailijan ajatuksia ja havaintoja"
Suomen UNIFEMin toiminnanjohtajan Leena Schmidtin puheenvuoro STETE:n kesäseminaarissa Lohjalla 16.8.2007.

Indonesian hallituksen ja Vapaa Aceh -liikeen välinen rauhansopimus on luettavissa Crisis Management Initiativen internet-sivuilla. Sivuille pääset tästä.