KUULUMISIA ACEHISTA

Acehissa rauhantarkkailijana neljä kuukautta kesällä 2006 toimineen Suomen UNIFEMin toiminnanjohtaja Leena Schmidtin ajatuksia.

Aamupuuhissaan olevien kyläläisten ”Hello mister” -tervehdykset kävellessäni aamuisin töihin heijastivat arjen rutiinien ja perusturvallisuuden palanneen Acehiin rauhansopimuksen jälkeen. Naiset olivat pesemässä pyykkiä tai matkalla pelloille, lapset matkasivat iloisina ryhminä kouluun. Miehet pöräyttelivät äänekkäillä ja savuttavilla moottoripyörillään töihin tai istuivat kuppiloiden terasseilla tupakalla ja kahvikupposella.

Työskentelin 15. elokuuta 2005 allekirjoitetussa rauhansopimuksessa luvatun kansainvälisen rauhantarkkailuoperaation Aceh Monitoring Missionin (AMM) tarkkailijana neljä kuukautta kesällä 2006. Komennuspaikkani sijaitsi Kutacanen kylässä, syrjäisessä ja melko eristäytyneessä maakunnan osassa Aceh Tenggarassa. Automatka Sumatran pääkaupunkiin Medaniin vei yleensä kymmenen tuntia, Acehin pääkaupunkiin Banda Acehiin puolestaan kaksi pitkää päivää.

AMM:llä oli 11 aluetoimistoa eri puolilla maakuntaa. Tehtäväni tarkkailijana käsitti rauhansopimuksen pykälien toteutumisen seurantaa ruohonjuuritasolla. Työ edellytti partiointia kylissä ja tapaamisia virastoissa ja järjestöissä sekä paikoissa, joissa ihmiset liikkuivat. Näistä tapaamisista ja tehdyistä havainnoista raportoitiin päivittäin päämajaan, joka puolestaan ohjasi omilla raporteillaan AMM-kenttätoimistojen toimintaa.

Tarkkailijat, joita toimistossani oli tiiminjohtajan lisäksi neljä, liikkuivat kylissä pareittain tai usein yksinkin tulkin ja autonkuljettajan kanssa etukäteen ilmoittamatta. Usein mukana oli myös poliisipartio ja operaation ambulanssi – varsinkin silloin, kun partio vieraili alueen syrjäisimmissä kylissä. Näillä retkillä tehtiin yleisiä havaintoja turvallisuustilanteesta ja tavattiin kansalaisten lisäksi kyläpäälliköitä ja muita virkailijoita. Jo pelkkä tarkkailijoiden näkyminen toimi alueella varmasti rauhaa edistävästi. Kumpikaan rauhansopimuksen osapuoli –  Indonesian hallitus ja itsenäisyysliike GAMin kannattajat – ei halunnut rikkoa rauhaa kansainvälisten tarkkailijoiden silmien alla.

Tarkkailun kohteena oli kesällä 2006 esimerkiksi entisten taistelijoiden ja pitkäaikaisessa konfliktissa kärsineiden siviileiden kotouttamisohjelman edistyminen. Kotouttamis- eli reintegraatio-ohjelman toteuttaminen takkuili ja takkuilee edelleen monestakin syystä. Valtaosa acehilaisista, etenkin entiset itsenäisyystaistelijat, ovat köyhiä ja vailla ammattia. He odottivat luvattuja kotouttamispaketteja kuumeisesti. Näihin paketteihin sisältyi pala viljelysmaata, koulutus ammattiin tai uusi asumus, myös riihikuivaa rahaa piti olla jaossa.

Operaatioon sisältyi myös ihmisoikeuskomponentti: tehtävämme oli tarkkailla Acehin rauhansopimuksen jälkeistä ihmisoikeustilannetta ja neuvoa ihmisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä.

Käytännössä ihmisoikeuskysymykset eivät kuitenkaan olleet AMM-operaation keskiössä eivätkä esimerkiksi konfliktin aikaiset ihmisoikeusrikkomukset kuuluneet operaation mandaattiin lainkaan. Rauhansopimukseen sisältyvää ihmisoikeustuomioistuinta ja totuus- ja sovittelukomissiota ei ole toistaiseksi Acehiin perustettu.

Rauhantarkkailijan työ oli arkista. Useimpina päivinä starttasin toimiston aamupalaverin jälkeen kentälle. Kulku verraten vaatimattomilla teillä oli hidasta eikä alueesta ollut käytettävissä karttoja – päinvastoin, tiimimme rakensi sille kuuluvan alueen karttaa koko operaation ajan. Työn tuloksena voitiin paikallisviranomaisille luovuttaa karttatiedosto aluetoimiston sulkeutuessa syyskuussa 2006. Kylissä ja kunnissa vierailtiin jo tutuiksi tulleissa päälliköiden toimistoissa ja virastoissa. Usein päällikkö haettiin peltotöistä tai päiväunilta kotoa tai todettiin hänen olevan kaupunkireissulla. Päällikön poissa ollessa oli tietysti hyvä jututtaa muitakin virkamiehiä.

Ruokailuhetket maaseudun kylissä olivat kokemusrikkaita: tällaisissa epävirallisissa yhteyksissä tarjoutui aina oiva mahdollisuus kohdata tavallisia kansalaisia ja kuulla heidän käsityksiään rauhasta ja turvallisuustilanteesta. Myös torit ja kauppapaikat olivat tiloja, joissa kansan oli helppo kommunikoida tarkkailijoiden kanssa. Tarkkailijat vierailivat myös sairaaloissa, vankiloissa ja kouluissa. Toisaalta myös toimistomme oli avoin kansalaisille tulla puhumaan ja kysymään neuvoa.

Kehitysmaiden keskeinen haaste – vesi- ja sanitaatio-olosuhteiden kohentaminen – tuli tutuksi myös Acehissa.  Alueen jälleenrakennushankkeissa juuri nämä infrastruktuurin peruspilarit olivat usein oikeutetusti etusijalla. Partiointimatkoilla oli luonnollisesti pidettävä huoli, että juomavettä oli aina riittävästi mukana, sillä matkat saattoivat venyä odotettua pidemmiksi rankkasateiden sekä teiden ja siltojen sortumisen johdosta. Acehia vaivaava eroosio johtuu asiantuntijoiden tulkinnan mukaan erityisesti metsien (laittomien) hakkuiden aiheuttamista luonnontilan muutoksista.

Toiminta-alueemme oli niin laaja, että pisimmät partiointimatkat kestivät viikonkin. Näiltä retkiltä päiväraportit siirrettiin satelliittipuhelimen välityksellä aluetoimistoon. Turvallisuustilanne pysyi alueellani koko ajan hyvänä, eikä mainittavia rikkomuksia sattunut. Pienet episodit selviteltiin ennen kuin kenties kärpäsestä olisi tullut härkänen. Tiedettiin ja tunnettiin, että ilmassa oli osapuolien välillä jännitettä, joka olisi voinut purkautua ennalta aavistamattomalla tavalla pienestäkin impulssista. Yleinen ilmapiiri oli kuitenkin rauhallinen, toimelias ja odottava. Rauhalta odotettiin paljon ja siihen haluttiin uskoa ja sitoutua., mutta monikymmenvuotinen konflikti oli jättänyt ihmisiin niin paljon epäluuloja ja pettymyksiä, että ilmeistä oli myös pelko siitä, että toinen osapuoli rikkoo rauhansopimuksen.

Acehinkaan rauhanprosessi ei naisten ja YK:n päätöslauselman 1325 kannalta kuitenkaan liikoja kehuja ansaitse. Mainittu kaikkia jäsenmaita sitova YK:n päätöslauselma edellyttää naisten täysimääräistä osallistumista päätöksentekoon niin konfliktien ehkäisyssä kuin konfliktien aikana, niin rauhanneuvotteluissa kuin jälleenrakennusvaiheessakin. UNIFEM on tarmokkaasti edistänyt päätöslauselman toteutumista ja tunnettuutta aina sen syntymästä syksystä 2000 lähtien.

Naiset olivat Acehissa piilossa. En tarkoita sitä, ettei naisia olisi tavannut jokapäiväisissä askareissaan ja työpaikoilla vaan sitä, että he ovat olleet piilossa sieltä, missä Acehia koskevia tärkeitä yhteiskunnallisia ja poliittisia päätöksiä on tehty aina rauhanneuvotteluista lähtien. 

Tämä on jokseenkin merkillistä ottaen huomioon sen, etteivät Acehin naiset ole kautta aikain olleet syrjässä: heitä on ollut esimerkiksi sulttaaneina ja kenraaleina.

Miksi naiset nyt sitten ovat päätöksenteosta syrjässä? Varmaa vastausta en osaa antaa. Monikymmenvuotisella konfliktilla on varmasti ollut asiaan vaikutusta: naiset ovat vastanneet kotipiiristä ja kylien ja perheyhteisöjen kasassa pitämisestä miesten osallistuessa poliittiseen toimintaan. Myös uskontoa ja erityisesti Acehissa virallistettua islamilaista sharia-lakia pidetään osasyyllisenä naisten marginaaliin jäämiselle.

Turha on moittia rauhanrakentaja presidentti Ahtisaartakaan. Hän olisi mielellään nähnyt naisten edustuksen jo rauhanneuvottelupöydässä.
Kun kansainvälisellä yhteisöllä ei ole sitovia kiintiöitä tukemiinsa rauhanprosesseihin, ei osapuolia voi luonnollisestikaan pakottaa ottamaan naisia mukaan.

Itse pyrin tapaamaan naisia ja naisten edustajia kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Luottamukselliset suhteet naisten verkostoihin kehittyivät lyhyessä ajassa monella tasolla.

Kansainvälisissä operaatioissa tulisi nykyistä paremmin varmistaa, että naispuolisia tarkkailijoita ja myös tulkkeja on riittävästi. Pelkkä naisten läsnäolo on usein tarpeen luottamuksellisen kontaktin luomiseksi paikallisiin.

Acehin naiset ovat kykeneviä ja monet heistä halukkaitakin osallistumaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja vastuun kantamiseen.
Suomessa kesäkuussa vierailleen acehilaisen naisaktivisti Suraiya Kamaruzzamanin tunteikkaaseen vetoomukseen ”älkää jättäkö Acehin naisia nyt yksin” on helppo yhtyä.

Acehin naiset tarvitsevat vahvistusta, tietoa ja rohkaisua demokraattiseen päätöksentekoon osallistumiseen. Suomen UNIFEM on päättänyt tukea Acehin UNIFEMin naisten poliittisen osallistumisen ohjelmaa vuosina 2007–2008. Ohjelma tähtää naisten osallistumisen tukemiseen Acehin vuoden 2009 maakuntavaaleissa. Työtä tehdään niin poliittisten puolueiden, ehdolle asettuvien naisten kuin kansalaisten kanssa. Kun naisia saadaan ehdolle, on tärkeää, että heitä myös äänestetään.

Acehin ensimmäiset demokraattiset vaalit vuoden 2006 lopulla onnistuivat muodollisesti kohtalaisesti, vaikka kansainväliset tarkkailijat havaitsivatkin niissä puutteita. Naisten kannalta vaalit eivät olleet onnistuneet: naisia ei juuri ollut ehdolla kuvernöörin- ja paikallishallinnon vaaleissa eikä heitä näihin tehtäviin niin muodoin valittu.

Toivon, että suomalaiset osallistuvat Aceh-keräykseemme - Acehin naisten tukemisen kautta edistämme koko maakunnan jälleenrakentamista!
Suunnitteilla on myös jäsenmatka Acehiin maaliskuussa 2008, jolloin pääsemme itse tutustumaan UNIFEMin työhön Acehissa ja Acehin tilanteeseen.