Suomen UNIFEMin kansainvälinen Naiset ja media -seminaari kokosi 25. marraskuuta 2008 Tampereen pääkirjasto Metsoon tutkijoita, opiskelijoita ja genderaktivisteja. Puhujavieraat ja kuulijat olivat seminaarin päätteeksi yhtä mieltä siitä, ettei naisten ääni kuulu edelleenkään riittävästi mediassa.
Afrikan äänettömät naiset
Vuonna 2002 eteläisessä Afrikassa toteutettiin mediaseurantatutkimus, jossa 12 maantutkijat jaaktivistittarkkailivat lehtiä, radiota jatelevisiota viikon ajan”sukupuolisilmälasit” silmillään. Tutkimuksesta selvisi, ettämedia on silmäpuoli. ”Naisten ääni kuului vain 17 prosentissa kaikista uutisjutuista”, seminaarissa puhunut mauritiuslainen gender-aktivisti ja toimittaja Loga Virahsawmy kertoi. Miehet hallitsivat kaikkia aihepiirejä politiikasta talouteen, asumiseen ja maanviljelyyn. Vain sukupuolten tasa-arvosta kertovissa jutuissa naisia oli haastateltu yhtä paljon kuin miehiä. ”Olenusein miettinyt, että mahtaakohan lehtiämme lukeva ulkomaalainen edes ymmärtää, että maamme väestöstä puolet on naisia”, Virahsawmy naurahtaa. Samaa voisi ihmetellä Suomessa.
Suomella vain prosentin etumatka
Äskettäin valmistunut suomalaisen uutismedian seurantatutkimus paljasti, että nainen on keskeinen puhuja vain 18 prosentissa uutisjutuista. Meidän tasa-arvon mallimaassamme naiset pääsevät siis puhumaan lehdissä ja televisiossa yhtä vähän kuin Mosambikissa, Zimbabwessa ja muissa eteläisen Afrikan maissa keskimäärin!”Suomessa naisia ei juuri näkynyt televisiouutisissa 1980-luvulla. 1990-luvulla osuus nousi noin viidennekseen, mutta siihen kehitys pysähtyi”, Tampereen yliopiston tutkija Aira Saloniemi kertoi alustuksessaan. Suomalaisessa uutismediassa miestoimijat hallitsevat kaikkia aihepiirejä, erityisesti politiikkaa ja taloutta. Etusivujen ja uutislähetysten pääjutuissa miesten asema korostuu entisestään.
”Naisten vaientaminen on yksi historian vanhimmista keinoista pitää nainen hänelleosoitetullapaikalla”, Virahsawmy muistutti. Tutkimusten mukaan naiset ja miehet
myös esitetään eri tavalla mediassa. Naisten kohdalla tuodaan useammin esille ikä ja siviilisääty, kuvaillaan ulkoista olemusta ja pohditaan uran ja perheen yhdistämistä.
”Kun mies puhuu, hän toteaa tai sanoo. Naisen puhumisen tapaa kuvaillaan enemmän”,
Saloniemi hymähtää ja korjaa tyylikästä vihreää huiviaan.
Afganistanissa pieniäedistysaskelia
Afganistanissa naisten ääni on vasta alkanut kuulua tiedotusvälineissä. ”Muutokset ovat pieniä ja lähes huomaamattomia, mutta ne osoittavat, että naisilla on aiempaa enemmän vapauksia”, Afganistanin naisasiainministeriön apulaisministeri Mojgan Mostafavi totesi puheenvuorossaan. Haasteet ovat kuitenkin suuria. Toimittajia uhkaillaan, eikä esimerkiksi naisiin kohdistuvasta väkivallasta juuri uskalleta kirjoittaa. ”Toimittajan työ edellyttää, että osallistuu ja ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Valitettavasti useimmissa perheissä ajatellaan edelleen, että naisen paikka on kotona.” Oman haasteensa tiedonvälitykselle tuo myös se, että suurin osa afgaaninaisista on lukutaidottomia.
Muutosta ilmassa?
Uutismedia esittää hyvin miehisen maailman niin Suomessa, Mauritiuksella kuin Afganistanissakin. Se kertoo yhteiskuntamme arvostuksista ja tämänhetkisestä ilmapiiristä. ”Median vastuu tasa-arvokehityksestä on unohdettu useissa kansainvälisissä sitoumuksissa”,Virahsawmy sanoo. ”Tiedotusvälineitä ei ole lainkaan mainittu YK:n vuosituhattavoitteissa, eikä myöskään naisiin kohdistuvan syrjinnän kieltävässä CEDAWsopimuksessa.” Pekingin toimintaohjelmassa aihepiiri on sentään nostettu kahdentoista strategisen teeman joukkoon. Saloniemen mukaan näkökulman avartaminen hyödyttäisi myös uutismediaa itseään.
Seminaarin avannut Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen oli samoilla
linjoilla. ”Naiset ja media ovat suomalaisten tiedotusvälineiden iso kysymys, halusimme
tai emme”, Apunen totesi seminaarin avauspuheenvuorossa. ”Jo nyt journalismin opiskelijoista Suomessa kolme neljäsosaa onnaisia. Se tulee väistämättä vaikuttamaan
myös tiedotusvälineiden sisältöihin.” Apusen väite siitä, että naiset odottavat
journalismilta käytännöllisiä ratkaisuja sai kuitenkin osakseen kritiikkiä. ”Naiset eiväthalua vain lifestylea, ruokajuttuja ja reseptejä. Yhtä lailla olemme kiinnostuneita
ruoasta poliittisena aiheena, vaikkapa ruokaturvasta, ruokakriisin seurauksista
ja geenimanipulaatiosta”, Suomen UNIFEMin Tampereen paikallistoimikunnan aktiivi Emilia Honkonen painotti.
Suomen UNIFEMin Naiset ja media -seminaarissa puhuivat mauritiuslainen gender-aktivisti Loga Virahsawmy, Afganistanin naisasiain apulaisministeri, journalistiikan professori Sayeda Mojgan Mostafavi ja Tampereen yliopiston tutkija, toimittaja Aira Saloniemi. Seminaarin avasi Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen. Seminaariohjelman pdf-muodossa näet tästä.
