KÄYTÄNNÖN OHJEITA MEDIATARKKAILUUN

Suomen UNIFEM kannustaa kaikkia tarkkailemaan ympärillä olevaa mediaa. Seurantaa voi tehdä yksin tai tarkkailun pariin voi kokoontua ryhmässä vaikkapa kerran kuussa tai kahdessa, vaihtamaan ajatuksia ja näkemyksiä, kehittämään seurantamenetelmiä – ja tapaamaan samasta asiasta kiinnostuneita. Tällä sivulla annetaan ohjeita mediatarkkailun aloittamiseen.

Miten mediatarkkailussa toimitaan?
Mediatarkkailuryhmän muodostaminen on varmasti antoisin käytännön toimintamuoto, mutta havainnointia voi toki suorittaa yksinkin. Havaintoja voi kerätä päiväkirjaan – ryhmällä voi olla yhteinen päiväkirja tai tiedosto, johon havaintoja ja lehtileikkeitä kerätään vuoden mittaan. Mediatarkkailuryhmät voivat perustaa internetiin myös omia blogejaan, jonne havaintoja kerätään ja niistä keskustellaan julkisesti. Joskus voi olla kiinnostavaa tallentaa vaikkapa television ohjelmalähetys ja kaikessa rauhassa pohtia teemaan liittyviä kysymyksiä. Ulkomainoksia voi vaikkapa valokuvata.

Mitä tarkkailaan?
Näkökulmia ja alueita mediatarkkailuun löytyy jokaisesta tiedotusvälineestä. Mediatarkkailuryhmät voivat valita tietyt mediat tai tehdä satunnaisia havaintoja. Myös mainosten tarkkailu on kiinnostavaa. Älkäämme unohtako myönteisiä havaintoja – niiden esimerkki tuo tärkeää pontta muutokselle! Alle on koottu joitakin esimerkkejä ja ohjeita siitä, mihin mediatarkkailussa voi käytännössä kiinnittää huomiota.

Eroja - onko niitä ja millaisia ne ovat?
Tutkimukset osoittavat, että uutisista löytyy selkeitä sukupuolieroja niin uutislähteiden, uutisten sisällön ja kuvauksen kuin uutistoimittajien ja uutisten lukijoidenkin osalta. Mediatarkkailun tavoitteena on tunnistaa näitä mediassa ilmeneviä epätasa-arvoilmiöitä. Tarkkailu voi kohdistua esimerkiksi seuraaviin näkökulmiin:

• Työmahdollisuudet mediassa
  Mediataloissa on paljon naisia eri tehtävissä, mutta vain harvat päässevät johtotehtäviin.
  
• Tasa-arvoiset ammatilliset mahdollisuudet
  Naiset toimittavat usein terveyttä, koulutusta ja sosiaalisia aiheita käsittelevät jutut, kun taas miehet keskittyvät politiikkaan ja talouteen – aloille, joilla käytetään ja joilla on valtaa. Näillä sektoreilla toimittajan ylenemismahdollisuudet ovat myös yleisesti paremmat.
• Kuka puhuu mediassa?
  Mediassa puhujat ovat pääosin edelleen miehiä, vaikka yhteiskunnassa on yhtä lailla miehiä kuin naisia ja molemmilla on mielipiteensä tapahtumista.
• Stereotypiat
  Naisia kuvataan edelleen usein seksiobjekteina, kauneusobjekteina, kodin hoitajina ja uhreina. Heistä tulee etusivun juttu silloin kun he ovat tehneet jotain normista poikkeavaa.
• Mikä ylittää uutiskynnyksen?
  Naisten oikeuksien loukkauksia ja syrjintää käsittelevät uutiset ovat harvassa. Huomiota voi kiinnittää myös siihen, mihin tällaiset uutiset sijoitetaan ja kuinka paljon palstatilaa ne saavat. 
• Näkymättömät naiset
  Tietyt naiskategoriat saavat vieläkin vähemmän huomiota osakseen mediassa kuin naiset yleensä: vanhukset, vähemmistöjen ja uskontojen edustajat, työväki ja naiset joiden seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti poikkeaa valtavirrasta.

Työkalut tarkkailuun
Mediatarkkailu voi olla laadullista tai määrällistä. Tärkeitä tarkkailun työkaluja ovat esimerkiksi seuraavat kysymykset:

• Näytetäänkö naista vallan kahvassa vai alemmissa rooleissa?
• Kuka jutussa tarjoaa tietoa?
• Ovatko miesten/naisten roolit aktiivisia/passiivisia?
• Kenet juttu esittää asiantuntijana, auktoriteettina?

Sukupuolen lisäksi laadullisessa mediatarkkailussa on syytä kiinnittää huomiota myös ikään, etniseen / sosioekonomiseen / maantieteelliseen taustaan (maaseutu, kaupunki), fyysiseen ulkonäköön, asemaan, jutussa kuvattuun tilanteeseen / paikkaan / jutun kontekstiin. Muita huomionarvoisia seikkoja ovat lisäksi jutussa mahdollisesti ilmenevät perheroolit, perhestatus, jutussa korostetut persoonallisuuspiirteet sekä se, mistä käsin juttua uutisoidaan.Tässä vielä lisää näkökulmia, joista mediaa on mielenkiintoista ja merkityksellistä tarkkailla:

• Kauneusihanteet
  Kuinka tärkeä ja relevantti on jutun / mainoksen asiayhteydessä kuvatun henkilön fyysinen ulkonäkö?
  Keitä emme näe tiedotusvälineissä? Vammaiset, ikääntyneet, maaseudun ihmiset ja henkilöt, joita yhteiskunta ei pidä ”kauniina”?
  Esitetäänkö naiset / miehet tiedotusvälineissä samanlaisina kuin naiset / miehet omassa työyhteisössäsi, työpaikallasi ja ympäristössäsi ovat?
  Pystytkö samaistumaan median näyttämään nais- tai mieskuvaan?
  
  
• Esineellistäminen / koristus
  Onko nainen houkuttimena jonkun tuotteen huomioarvon nostamiseksi mediassa?
  Vaikka nainen olisi säädyllisesti puettu, onko hän silti koristus?
  Kuinka usein näemme nainen nojaavan auton konepeltiin, keimailevan joustinpatjalla tai autonrenkailla?
  
  
• Seksisymbolit?
  Näyttävätkö tiedotusvälineet naista (miksei myös miestä) seksiobjektina tuotteiden kulutuksen edistämistarkoituksessa?
  Millä tavoin miestä kuvataan suhteessa naiseen / naista suhteessa mieheen?
  Esiintyykö nainen ”aistillisesti” tiedotusvälineessä – mikä on tämän valinnan merkitys itse asian kannalta?
  
  
• Sukupuolten väliset roolit, valta ja suhteet
  Minkälaisissa rooleissa naista ja miestä esitetään mediassa?
  Minkälaiseen toimintaan miehiä ja naisia kehotetaan? Onko toiminta perinteistä vai ei-perinteistä, vahvistaako se naisten / miehen itsetuntoa ja minäkuvaa?
  Liittyykö mediassa kuvattu tilanne kotiin, julkiseen elämään, yhteisöelämään?
  Mikä on jutussa / mainoksessa kuvattujen henkilöiden välinen suhde? Kuka kontrolloi ketä? Kuka auttaa ketä?
  Esitetäänkö naiset aktiivisina? Passiivisina? Heikkoina? Vahvoina? Hallitsevina?
  Kuka on päähenkilö tai tiedontuoja mainoksessa, uutisissa, jutussa, viihdeohjelmissa?
  Kenen mielipide hallitsee?
  
  
• Väkivallan käsittely
  
  Ketkä syyllistyvät väkivaltaan? Miehet? Naiset? Sankarit? Hyvät tyypit? Pahat tyypit?
  Palkitaanko vai rangaistaanko väkivaltaan syyllistyneitä?
  Onko havaittavissa eroa siinä, raportoiko väkivallasta mies vai nainen?
  Miten media kuvaa konfliktinratkaisutilanteita?
  Miten raiskauksista ja päälle käymisistä raportoidaan?
  Miten naisiin kohdistuvaan väkivaltaan suhtaudutaan viihteessä – elokuvissa, videoissa?

Apua mediatarkkailuun?
Suomen UNIFEM tarjoaa tarvittaessa apua mediatarkkailuryhmien aloittamiseen. Yhteydenotot toimistolle: toimisto[at]unifem.fi, puh. (09) 6940 944.