Suomen UNIFEM tarttui Naiset ja media -tiedotushankkeen myötä Pekingin toimintaohjelmassa kansalaisjärjestöille asetettuun haasteeseen ryhtyä tarkkailemaan mediaa sukupuolten tasa-arvonäkökulmasta. Kutsuimme unifemilaiset ympäri Suomen mukaan havainnoimaan suomalaisen median tasa-arvoisuutta tai tasa-arvottomuutta sukupuolen näkökannalta.
Miten sukupuoli esiintyy tiedotusvälineissä?
Mediatutkijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että valtavirran mediakulttuuri keskittyy
tavallisimmin heteroseksuaalisen miehen näkökulmaan; nainen esitetään katseen kohteena ja mies katsojana. Sukupuolittuneet näkemisen tavat ovat juurtuneet syvälle länsimaiseen kulttuuriin. Sen vuoksi niiden muuttaminen on haasteellista. Vaikka sukupuolikuvat ovat saaneet monipuolisempia muotoja länsimaisessa mediakulttuurissa, noudattaa valtaosa populaareista naiskuvista kaavaa, jossa kaunis ja vähäpukeinen nainen poseeraa oletetulle miesyleisölle. Mediassa esiintyvät sukupuolikuvat ovat mielenkiintoisia ja moninaisia, ja ennen kaikkea, niitä ei voi välttää kohtaamasta.
Media tasa-arvokehityksen jarruna vai kaasupolkimena?
Vuonna 1979 hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (CEDAW), jonka ontähän mennessä allekirjoittanut yli 185 maata. Sopimus velvoittaa osalliset valtiot kaikkiin tarkoituksenmukaisiin toimiin sukupuolia koskevien stereotyyppisten roolien ja ennakkoluulojen poistamiseksi ja tasa-arvoisten sukupuolikäsitysten synnyttämiseksi. Lähes 20 vuotta myöhemmin, vuonna 1995, median vaikutusvalta sukupuolistereotypioiden ylläpitäjänä tai murtajana sekä tasa-arvokehityksen jarruna tai kaasupolkimena korostuu toisessa naisten oikeuksien kansainvälisessä kulmakivessä, Pekingin julistuksessa ja toimintaohjelmassa.
Pekingin toimintaohjelmassa ilmaistaan pontevasti huoli siitä, etteivät viestimet juurikaan välitä tasapainoista kuvaa naisista ja heidän yhteiskunnallisesta panoksestaan muuttuvassa maailmassa. Väkivaltaiset, alentavat ja pornografiset kuvat vaikuttavat kielteisesti yhteiskuntien yleiseen naiskuvaan sekä naisten minäkuvaan. Myös naisten perinteisten ja stereotyyppisten roolien korostaminen voi olla haitallista.
Pekingin toimintaohjelma asettaa tiedotusvälineille kahdenlaisia tavoitteita. Pyrkimyksenä on lisätä naisten osuutta viestimissä ja viestintäteknologian kehityksessä sekä niiden kautta tapahtuvassa ilmaisussa ja päätöksenteossa. Lisäksi tavoitteena on edistää tasapainoista ja stereotyypitöntä kuvaa naisista tiedotusvälineissä.
Naisia ja mediaa koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi Pekingin toimintaohjelma kehottaa kansalaisjärjestöjä ja media-ammattilaisten yhdistyksiä toimimaan ”median vahtikoirina”. Tarkoitus on tarkkailla mediaa ja keskustella mediavaikuttajien kanssa, jotta tiedotusvälineet toisivat asianmukaisella tavalla esiin naisten tarpeet, huolenaiheet ja naisia koskevat kysymykset.
Mediatarkkailijan työkalut
Mediatarkkailu voi olla sekä määrällistä että laadullista. Määrällisessä tarkkailussa kiinnitetään huomiota mediassa ilmenevien asioiden määrään kuten esimerkiksi naisten näkymättömyyteen ja näkymiseen uutislähteinä ja uutisaiheina tai eri tyyppisten naisiin liittyvien ja naisia koskevien juttujen esiintymismäärään. Laadullinen tarkkailu puolestaan pureutuu sukupuolta koskeviin kuviin ja niissä esiintyviin stereotypioihin ja asenteisiin. Laadullinen tarkkailu kiinnittää huomiota esimerkiksi käytettyyn kieleen, juttujen sijoitukseen ja näkökulmaan. Sukupuolen lisäksi on syytä kiinnittää huomiota
myös mediassa esiintyvien henkilöiden ikään, sosioekonomiseen, maantieteelliseen ja etniseen taustaan, sekä fyysiseen ulkonäköön ja jutussa kuvattuun tilanteeseen ja paikkaan. Muita huomionarvoisia seikkoja ovat jutussa mahdollisesti ilmenevät ja korostetut perheroolit ja persoonallisuuspiirteet.
Mediatarkkailun tavoitteena on tunnistaa ja nostaa esiin sekä siten pyrkiä muutokseen ainakin seuraavilla alueilla: kielteiset ja alentavat naiskuvat tiedotusvälineissä, naisten ääni ja näkökulmat mediassa, naisten asema tiedotusvälineiden johto- ja päällikköasemissa ja naista alistava ja stereotyyppisiä käytänteitä tukeva kielenkäyttö. Mediatarkkailu ja sen tuottamat huomiot kutsuvat meitä näkemään ympäröivää mediamaailmaa ja sen luomia merkityksiä uudella tavalla ja kriittisemmin. Mediatarkkailu on työkalu, jolla voimme tunnistaa sekä yhteiskuntaamme että omaan minäkuvaamme kohdistuvia vaikutteita.
Kiinnostuitko mediatarkkailusta?
Vaikka Naiset ja media -teemavuosi on päättynyt, Suomen UNIFEM kannustaa edelleen kaikkia tarkkailemaan mediaa! Tarkkailua varten voi perustaa oman ryhmän tai havainnointia voi tehdä aivan yhtä hyvin yksinkin.
Lisätietoa mediatarkkailun aloittamisesta saat täältä.
GEMSA-verkosto tarkkailee mediaa Afrikassa. Lue lisää täältä.
