Lehdistötiedotteet ja kannanotot 2005

Oikeushammaslääkäri Helena Ranta valittiin Suomen UNIFEMin puheenjohtajaksi  vuosiksi 2006-2009. Hän seuraa pitkäaikaista puheenjohtajaa FM Sinikka Ala-Paavolaa tässä tehtävässä. Helena Ranta on hammaslääketieteen tohtori, jolla on pitkä kokemus oikeuslääketieteteellisestä työstä onnettomuusalueilla, laaja tuntemus ihmisoikeuskysymyksissä ja vankka kansalaisjärjestötuntemus.
 
Suomen UNIFEM – Finlands UNIFEM ry:n hallitukseen valittiin erovuoroisten tilalle VTM Terhi Nieminen-Mäkynen Vantaalta, kasvatustieteiden maisteri, puheterapeutti Raili Virranta Lapinlahdelta, varatuomari Anri Kyöstilä Kouvolasta, yhteiskuntatieteiden maisteri Marjaana Jauhola Helsingistä ja  tutkija Maija Mustaniemi-Laakso Turusta (varajäsen).

Suomen UNIFEM perustettiin vuonna 1986 ministeri Helvi Sipilän aloitteesta. Yhdistys valmistautuu viettämään 25-vuotisjuhliaan vuonna 2006. Yhdistyksen toiminnanjohtajana toimii kauppat.maist. Leena Schmidt.

Sukupuolten tasa-arvon edistämisen strategia ja toimintaohjelma Suomen kehitysmaapolitiikassa 2003-2007 on merkittävä kannanotto tasa-arvon edistämisen puolesta kaikessa Suomen kehitysyhteistyössä. 

Haluamme korostaa erityisesti CEDAW-sopimuksen, Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman ja mm. YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 saumatonta nivomista suomalaiseen kehitysyhteistyöhön ja YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen. Vuosituhattavoitteista ei pidä tehdä itsetarkoituksellisia hokemia, vaan korostaa olemassa olevaa sopimuspohjaa tavoitteiden toimeenpanemisen työkaluina. Vuosituhattavoitteista ehkä heikoimmin on edistynyt sukupuolten tasa-arvon edistäminen. Sen edistämiseen kaikilla sektoreilla on panostettava myös taloudellisia resursseja.

Strategia ja toimintaohjelma antavat toimivat työkalut tasa-arvo-ohjelman toimeenpanemiseen. Sen tunnetuksi tekemistä on syytä edelleen painottaa ja koulutusta jatkaa, jotta implementointi toteutuu täysimääräisesti. Genderstrategiakoulutusta on lisättävä myös kehitysyhteistyön hallinnossa ja käsitteet saatava kaikille yhteisiksi, esimerkiksi mitä tarkoitetaan valtavirtaistamisella. On syytä muistuttaa, että tasa-arvokysymykset eivät ole naisasioita eivätkä ne koske vain ns. nais-tai genderhankkeita. Tämä on tiedostettava myös suurissa hankeohjelmissa. Niissä luodaan pitkän aikavälin rakenteita ja infrastruktuuria.

Sukupuolieritellyn tiedon saatavuus on perusvaatimus, kun pyritään parantamaan sukupuolivaikutusten arviointia (gender-budjetointi ja -tilastointi). Hankkeiden laatukriteereissä on oltava syvempi gendertarkastelu.

Toivomme, että tasa-arvostrategian ja toimintaohjelman päivitys aloitetaan jo nyt, jotta 2007 käytössä on tarpeelliselta osin uudistettu strategia. Köyhyyden puolittamistavoitteen saavuttamiseksi on jatkossa yhä enemmän kiinnitettävä huomiota hankkeisiin, joilla edistetään naisten taloudellista voimaantumista, sitä estävien rakenteiden purkamista ja naisten mahdollisuuksia siirtyä epäviralliselta sektorilta viralliselle työsektorille. Ylipäänsä talouskehitykseen tähtääviä hankkeita tulisi rohkaista, jotta voidaan saavuttaa todellista kehitystä erityisesti Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa.

Noeleen Heyzer oli Helsinki-prosessin merkittäviä puhujavieraita. Hän osallistui ihmisoikeuksia ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsitteleviin asiantuntijpaneeleihin. Suomen UNIFEMin järjestämässä aamiaistapaamisessa torstaina 8.9. Heyzer esitti kiitokset Suomen tekemästä arvokkaasta ja merkittävästä työstä naisten aseman edistämiseksi ja UNIFEM-rahaston tukemiseksi.

Heyzer muistutti, että Suomi oli aikanaan eräs UNIFEM-rahaston "kätilöistä" ja toivoo, että Suomen UNIFEM ja Suomen valtio olisivat edelleen vahvasti tukemassa rahaston toimintaa uusia haasteita kohti. Rahaston aseman vahvistaminen ja resurssien lisääminen ovat edellytyksiä selvitä vaativasta tehtäväkentästä tulevaisuudessa. Heyzer painotti, että naisten aseman ja UNIFEMin vahvistaminen YK-reformin yhteydessä ovat avaintekijöitä vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa. Hän toivoo, että mahdollisimman moni valtionpäämies toisi asian esille YK:n huipputapaamisessa syyskuun kolmannella viikolla New Yorkissa. Tämän suuntaisia lupauksia on jo tullutkin ja hän toivoo, että Suomi olisi näiden maiden joukossa.

Heyzer korosti, että valtavien haasteiden ja ongelmien lisäksi on tärkeää muistuttaa monista saavutuksista, joiden edistämisessä rahasto on ollut mukana. Hän mainitsi mm. Ruandan ja Afganistanin, joissa naisten asema on parantunut viime vuosien ja vuosikymmenten sotien ja kriisien jälkeen oleellisesti.

Heyzer esitteli myös UNIFEMin viimeisimmän raportin Progress of World's Women: Women, Work & Poverty. Heyzer toivoo, että naisten työllistyminen erityisesti epävirallisella sektorilla nousisi laajemminkin keskusteluun.
Raportti valottaa ilmiön myönteisiä mutta erityisesti siihen liittyviä kielteisiä ilmiöitä ja epäkohtia. Työllistyminen tuo palkkatuloja, mutta naisten työolot ja -oikeudet ovat usein ala-arvoiset. Sen lisäksi rapautuva julkinen sektori ja maatalouden kriisi johtavat usein siihen, että naisten työtaakka kotona lisääntyy hoivatyön ja maanviljelyn vaatiessa osansa. Tosiasiassa naisten elämä usein vain kurjistuu ja naiset köyhtyvät edelleen.

Suomen UNIFEM (YK:n naistenrahaston Suomen yhdistys) vaatii Suomen hallitusta ja virkamiehiä nostamaan tasa-arvokysymykset YK:n vuosituhattavoitteiden toteutumista käsittelevän yleiskokouksen asialistalle.
- Vuosituhattavoitteet eivät toteudu, ellei naisten ja miesten välinen tasa-arvo maailmassa edisty. Suomi profiloituu mielellään kansainvälisillä areenoilla tasa-arvon edelläkävijänä ja tilaisuus tähän on nyt tulossa olevassa syyskuun kokouksessa, muistuttaa UNIFEMin puheenjohtaja Sinikka Ala-Paavola.

Tasa-arvon valtavirtaistamiseksi on olemassa yhteisesti sovitut sopimukset ja ohjelmat, Pekingin julistus ja toimintaohjelma sekä kaikkinaisen syrjinnän kieltävä CEDAW-sopimus. UNIFEM edellyttää näiden työkalujen käyttöä vuosituhattavoitteiden toteuttamisessa ja muistuttaa lisäksi YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmasta 1325, joka kieltää tyttöjen ja naisten seksuaalisen hyväksikäytön erilaisissa konfliktitilanteissa ja edellyttää naisten mukaan ottamista konfliktien ehkäisyyn, rauhanneuvotteluihin ja jälleenrakennukseen.

UNIFEM on jo 30 vuoden ajan näyttänyt osaamisensa gender-asioiden edistäjänä YK-järjestelmässä ja maailman kehityskysymyksissä. Sen asema järjestelmässä ei kuitenkaan ole ajanmukainen.
- Nyt olisi korkea aika nostaa UNIFEM-rahaston status apulaispääsihteeri-tasolle (Assistant Secretary General) ja vahvistaa järjestön resursseja, tätä edellyttää jo yhteisesti hyväksytty Pekingin toimintaohjelma, huomauttaa puheenjohtaja Sinikka Ala-Paavola.

Kansainvälisen naistenpäivän rahasto, jonka muodostavat Naisjärjestöjen Keskusliitto - Kvinnoorganisationerns Centralförbund ry ja Suomen UNIFEM - Finlands UNIFEM ry, järjesti osana Kansainvälistä Naistenpäivän juhlaa Helvi Sipilä-luennon 8.3.2005. Helvi
Sipilä-luennolla puhuvat kansanedustaja Tarja Cronberg ja Suomen UNIFEMin puheenjohtaja Sinikka Ala-Paavola.

"Naiset kohtaavat uudet uhkat ja sodankäynnin uudet käytännöt monin eri tavoin: siviiliuhreina, elämän epäjärjestyksenä, koulunkäynnin vaikeutena ja organisoituneen rikollisuuden väkivallan uhreina", Cronberg linjaa. Yleinen epäjärjestys, joka johtuu sisäisestä sodankäynnistä tai aseellisten konfliktien riskeistä, tuottaa myös rikollisuutta, joka kohdistuu suoraan naisiin esimerkiksi naiskaupan muodossa. Perinteisissä
sodissa kaatuneet olivat sotilaita ja tappiot armeijan. Nykyisissä niin kutsutuissa uusissa sodissa uhreina ovat siviilit, useimmiten naiset ja lapset.

Cronbergin ja Ala-Paavolan mukaan naiset ovat jo pitkään olleet aktiivisia rauhan ja aseistariisunnan puolustajia. Naiset ovat osallistuneet aktiivisesti nimenomaan epävirallisiin rauhanprosesseihin ja kiinnittäneet maailman huomiota tapahtuneisiin rikoksiin. Naiset ovat harvoin päättäjiä tai sotilaallisia johtajia. "Kuitenkin naisten
läsnäolo rauhanneuvotteluissa on ensiarvoisen tärkeää, sillä sodat ja aseelliset konfliktit vaikuttavat eri tavalla miehiin ja naisiin", Cronberg toteaa. "Paitsi aktiivinen kansalaistyö myös naisten mukanaolo muodollisissa rauhanturvaprosesseissa, rauhanneuvotteluissa ja sopimuspöydissä on tärkeää, sillä naiset tuovat sukupuolinäkökulman osaksi turvallisuuspolitiikkaa", Ala-Paavola korostaa. Cronbergin mukaan ehkäpä vakavin sotaan liittyvä kysymys on tällä hetkellä systemaattinen raiskaaminen ja sen käyttö vihollisen lannistamiseen. Raiskaus ei ole sodan sivutuote, vaan siinä käytetty aktiivinen ase. Tämän vuoksi raiskausta tulisikin käsitellä sotarikoksena ja sotatuomioistuinten tulisi suoraan määritellä systemaattinen raiskaus sotarikokseksi. "Lisäksi rauhanturvaajien mukanaan tuomaan prostituutioon tulee puuttua YK:n toimesta, sillä paikallisen väestön, erityisesti naisten ja lasten, tulee voida luottaa rauhanturvaajiin", Cronberg muistuttaa. Rauhanturvaajien tehtävä on turvata myös naisrauha eikä rikkoa YK:n
perussääntöjä vastaan."Suomalaisia rauhanturvajoukkoja koulutettaessa on kiinnitettävä
erityistä huomiota rauhanturvaajien kouluttamiseen suhteessa naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan väkivaltaan", Cronberg ja Ala-Paavola toteavat yhdessä.

Suomen UNIFEMin hallitus ilmaisee tyytymättömyytensä valtioneuvoston nimittämän kriisinselvittelykomitean sukupuolitasapainoon.  Suomen viranomaistoimien selvittelyssä ja johtopäätösten teossa tarvittaisiin kriisikomiteassa vahvempaa naisnäkökulmaa. Ainoa naisjäsen kriisinselvittelykomiteassa on lähinnä media-asiantuntija.

Sekä kotimaassa harjoitetun naisten valmiustoiminnan kehittämisen että kansainvälistä kokemusta omaavien suomalaisten naisten määrän perusteella olisi komitean kokoonpanon heijastettava nykyistä enemmän naisten osaamista ja komiteaa tulisi tältä osin täydentää. Jo YK:n Turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 vuodelta 2000 edellyttää naisten mukana oloa niin kriisien ennaltaehkäisyssä kuin neuvottelupöydissä ja jälleenrakennusprosesseissa.

UNIFEM on saanut Indonesian, Sri Lankan ja Somalian naisjärjestöiltä raportteja katastrofin vaikutuksista naisten elämään. Acehin ja Sri Lankan naiset ovat raportoineet turvapaikkoihin hakeutuneisiin naisiin ja paikallisiin vapaaehtoisiin avustustyöntekijöihin kohdistuneita raiskauksia ja seksuaalista häirintää. Acehin alueen asukkaista  noin 70 prosenttia on naisia. Erityisen haavoittuvia ovat miespuolisen perheenjäsenen menettäneet naiset, joilla ei ole juurikaan päätösvaltaa tulevaisuutensa rakentamiseen nykyisissä olosuhteissa.

UNIFEMin ohjelman "Women's Leadership and Livelihoods in Relief and Reconstruction in Tsunami-affected Communities" -  tavoitteena Sri Lankassa, Indonesiassa ja Somaliassa  on huolehtia, että naisten oikeus toimeentuloon ja turvallisuuteen toteutuu tuhoalueen kriisi- ja jälleenrakennustyössä. Se edistää erityisesti ruohonjuuritason verkostojen ja naisjärjestöjen osallistumista jälleenrakennustyöhön.

Suomen UNIFEM vetoaa hallitukseen ja avustusjärjestöihin, että ne tukisivat UNIFEMin pitkävaikutteista jälleenrakennusohjelmaa. Esimerkiksi Norjan hallitus on jo tukenut ohjelmaa miljoonalla dollarilla.

Jatkotoimia suunniteltaessa on pidettävä huoli siitä, että naiset pääsevät tuhoalueella päättämään siitä, miten yhteiskuntaa ja yhteisöä kriisin jälkeen jälleenrakennetaan ja miten siihen käytettävissä olevat varat jaetaan, vaatii UNIFEMin hallitus. -Tähän velvoittaa jo YK:n Turvallisuusneuvoston yksimielinen päätöslauselma 1325 vuodelta 2000, jossa edellytetään naisten mukana oloa niin kriisien ennaltaehkäisyssä kuin neuvotteluissa ja jälleenrakennuksessa. Siviilikriisinhallintaan on yli päänsä saatava mukaan enemmän naisia naisten ja lasten ihmisoikeuksien turvaamiseksi, huomauttaa Suomen UNIFEMin hallitus.