Lehdistötiedotteet ja kannanotot 2004

UNIFEM kannustaa järjestöjä, hallituksia ja mediaa yhteistyöhön

YK:n pääsihteeri Kofi Annan pitää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa yhtenä pahimmista ihmisoikeusrikkomuksista. Todellinen tasa-arvo, kehitys ja rauha ovat mahdollisia vasta silloin, kun naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ei enää suhtauduta sosiaalisesti hyväksyvästi ja sitä pidetään rikoksena. Tämän mahdollistamiseksi ilmiöön on puututtava kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja siihen on kiinnitettävä erityistä huomiota hallituksissa sekä kansainvälisessä yhteisössä.

Naisiin kohdistuva väkivalta on maailmanlaajuista ja sitä tapahtuu kaikissa kulttuureissa ja yhteisöissä. Se koskettaa kaikkia ryhmiä rotuun, etniseen ja yhteiskunnalliseen taustaan, omaisuuteen tai asemaan katsomatta.

YK:n Naistenrahaston UNIFEMin Noeleen Heyzer toteaa naisiin kohdistuvan väkivallan olevan jatkumo, joka kärjistyy konfliktitilanteissa. Tänä vuonna UNIFEM nostaa erityisesti esille kansainvälisen HIV/Aids-epidemian ja toteaa, että naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta tekee naisista erityisen haavoittuvan ja altistaa virukselle. Heyzer kehottaa hallituksia, kansalaisjärjestöjä ja mediaa yhteistyöhön ongelman ratkaisemiseksi.

Suomen UNIFEMin ensimmäinen nimikkohanke Afrikassa oli GREEN BELT MOVEMENT-metsitysprojekti vuonna 1982. Professori Wangari Maathain aloitteesta Keniassa kehittyi metsitysohjelma, joka runsaan parinkymmenen vuoden aikana on levinnyt useaan Afrikan maahan. Keniassa ihmisten tarpeet ja väkiluvun kasvu olivat kuluttaneet metsät ja aiheuttaneet eroosion leviämisen, mikä on ollut uhka maaseudun väestön toimeentulolle.
Wangari Maathain idea on ollut istuttaa puita esimerkiksi koulujen ympärille vilvoittavaksi vihreäksi vyöhykkeeksi. Näin naiset ja lapset ovat saaneet oppia, miten ihmiset itse voivat vaikuttaa ympäristöönsä. Yksin Keniassa yli 100 000 naista on ostuttanut 20 vuodessa yli 20 miljoonaa puuntainta. Naiset saavat maksun kasvavista taimista. Hanke on tarjonnut tuloja ja toimintaa myös vammaisille.
Suomen UNIFEMin tuki Vihreän vyöhykkeen liikkeelle oli erittäin merkittävä, koska se oli ensimmäinen ulkopuolinen tuki , jota liike sai, ja antoi siten liikkeelle uskottavuutta ja uskoa tulevaisuuteen.
Wangari Maathai on käynyt Suomessa useita kertoja. Ensimmäisen kerran hän vieraili täällä 1986.Tuolloin hän kiersi Suomea kuusi viikkoa tekemässä yhteishankettamme ja tuolloin vielä verrattain tuntematonta UNIFEMia tunnetuksi. Vihreän vyöhykkeen kehittymistä ja Wangari Maathain aktiivisia toimia  myötä- ja vastoinkäymisissä - on seurattu Suomen UNIFEMissa jatkuvasti, ei vähiten sen takia, että hän on Suomen UNIFEMin perustajan Helvi Sipilän ja monien muiden unifemiläisten hyvä ystävä.

YK:n Naisten kehitysrahasto Unifemin johtaja Noeleen Heyzer painotti naisten ratkaisevaa roolia rakennettaessa vakaita yhteiskuntia konfliktinjälkeisille alueille. Hayzer puhui 22. syyskuuta 2004 Dag Hammarskjöldin luentosarjan avajaisissa Uppsalassa, Ruotsissa. ”Konfliktin jälkeisissä tilanteissa resurssit on kulutettu loppuun, infrastruktuuri tuhottu ja sosiaaliset, taloudelliset sekä poliittiset suhteet ovat paineen alla. Tässä tilanteessa sukupuolten välisen tasa-arvon sisällyttäminen valtion uuteen perustuslakiin, oikeus- ja äänestyskäytäntöön on mahdollisuus, mutta myös välttämättömyys”, Heyzer sanoi. ”Menestyksekäs jälleenrakennus riippuu kaikista käytössä olevista resursseista. Naiset edustavat kaikkein vähiten käytettyä keinoa näistä resursseista. Ilman naisten tasa-arvoista ja täyttä osallistumista rauhanrakennukseen, eivät oikeus ja kehitys ole mahdollisia rauhaan matkalla olevissa, sodan runtelemissa maissa.”

Heyzer viittasi YK:n pääsihteerin viime viikkoisiin sanoihin, joilla tämä muistutti Yleiskokousta, että kaikkien maiden on hyväksyttävä laillisuusperiaatteet, jotta rauha ja kehitys ovat mahdollisia. Heyzerin mukaan gender-oikeudenmukaisuus on tärkeä tekijä laillisuusperiaatteiden luomisessa ja rauhan rakentamisessa. ”Jälleenrakennuksessa tulee kiinnittää huomiota kaikkiin konfliktissa esiintyneisiin epäoikeuden muotoihin ja siinä tulee palauttaa kaikki gender-näkökulman mukaiset oikeudenmukaisuuden ulottuvuudet”, hän selitti. Heyzer lisäsi, että vakaiden yhteiskuntien kehitys riippuu merkittävästi siitä, miten ” rauha yhdistetään oikeudenmukaisuuteen, hallinto ja kehitys etniseen, luokka- ja gender-tasa-arvoon.”

Kansainvälisen yhteisön tuki naisverkostoille ja paikallisten aloitteiden yhdistäminen globaaleihin järjestelmiin ovat ensiarvoisen tärkeitä tehokkaan rauhanprosessin saavuttamiseksi.

Naisten oikeudet ja osallistuminen konfliktien ehkäisyssä, konfliktin aikana ja jälkeen on taattu YK:n Turvallisuusneuvoston päätöksellä 1325 Naiset, rauha ja turvallisuus. Kansainvälisen yhteisön on huolehdittava, että päätöslauselmaa noudatetaan kaikissa rauhanturva- ja siviilikriisinhallinnan operaatioissa täysimääräisesti.

Heyzeriä ennen Dag Hammarskjöl-luennon ovat pitäneet muun muassa YK:n pääsihteeri Kofi Annan sekä annin entinen presidentti ja YK:n ihmisoikeuskomissaari Mary Robinson.

Suomen UNIFEMin toiminnanjohtaja Leena Schmidt ja hallituksen jäsen Terhi Mäkynen vierailivat Afganistanissa tutustumassa siellä toimivan UNIFEMin työhön ja naisten asemaan yleisesti. Nyt noin kolme vuotta viimeisen sodan päättymisen jälkeen naisten asema maassa on edelleen erittäin huono. Naisten pahimmat ongelmat ovat osittain samat kuin koko väestön: työttömyys, köyhyys, paluumuuttoon ja turvallisuuteen liittyvät kysymykset sekä koulutuksen ja terveydenhoidon puutteellisuus. Erityisen raskaasti nämä kaikki kohdistuvat naisleskiin.

Uusi Naisasiainministeriö on käynnistänyt useita hankkeita naisten aseman parantamiseksi. Sitä vaivaa kuitenkin edelleen taloudellisten resurssien sekä ammattitaitoisen henkilöstön puute. Useat ulkoiset rahoittajat mukaan lukien Suomen hallitus ja UNIFEM ovat avustaneet ministeriötä sen haastavassa työssä. Apulaisministeri tohtori Soryan mukaan yksi suurimmista ongelmista on saada maan hallinto sen kaikilla tasoilla ymmärtämään sukupuolisen tasa-arvon käsite ja vaatimukset. Hän piti myös vaarallisena ulkomailta tuotua tasa-arvopropagandaa, joka ei sovellu Afganistanin perinteeseen. Maan on saatava luoda itse omat norminsa omista lähtökohdistaan.
Naisten aseman kohentamista vaikeuttaa suuresti 90%:n lukutaidottomuus. Uusi perustuslaki säätelee lukuisia naisten oikeuksia, joista tiedottaminen on kuitenkin erittäin hankalaa. Alueelliselle ja paikallistasolle olisi saatava lainopillisia neuvonantajia, joiden puoleen naiset voisivat kääntyä luottamuksellisesti. Tähän tarkoitukseen voitaisiin käyttää maahan perusteilla olevaa Naisten keskusten verkostoa. Toistaiseksi keskuksissa annetaan käytännön ammatillisen koulutuksen lisäksi peruslukutaito-opetusta.

Afganistanin väestöstä on arvioiden mukaan 52% naisia. Tämän vuoden syyskuuksi suunnitellut vaalit ovat suuri haaste niin naisasioita hoitaville viranomaisille kuin lukuisille naisjärjestöillekin. Parhaillaan käynnissä oleva vaalirekisteröityminen on kuitenkin äärimmäisen hankalaa rekisteröintipaikkojen vähäisyyden ja maantieteellisten ongelmien vuoksi. Naisten rekisteröitymistä vaikeuttaa lisäksi tiedon puute ja erityisesti maaseudulla rajoitettu mahdollisuus liikkua kodin ulkopuolella. Varsinaista vaalivalmennusta, ehdokkaaksi asettumista ja mahdollista valituksi tulemista pidetään yleisesti hyvin herkkänä alueena eikä siitä haluttu juuri keskustella. Laki kuitenkin määrää kiintiöt, vähintään kaksi naisedustajaa jokaisesta 34:stä provinssista.