Vietin viikon Afganistanissa huhtikuussa 2007 tutustuen mm. YK:n vuosituhattavoitteiden toteutumiseen / toteutumattomuuteen maassa. Afganistanin tilanteen tarkastelussa paikan päällä korostui kaksi vastakkaista näkökulmaa: menneeseen verrattuna nykytilanne on paikka paikoin jopa menestys. Esimerkiksi neljä miljoonaa lasta on mennyt kouluun, lähes 40 prosenttia heistä on tyttöjä ja mittava rokotuskampanja on lähes hävittänyt polion viidessä vuodessa. Toisaalta kuitenkin maan tulevaisuudennäkymät ovat erittäin haasteelliset, jopa epävarmat. Epävakaaturvallisuustilanne varjostaa kaikkea kehitystyötä ja viime aikoina lisääntyneet hyökkäykset ovat kohdistuneet entistä suorempina myös naisiin.
Matkani kohokohtia oli vierailu UNIFEMin naistenkeskukseen Kabulin naapuriprovinssi Kapisassa. Parituntisen ajomatkan maisemat olivat vaihtelevia lumihuipuista markkinanäkymiin.
Matkaseuranani ollut afganistanilainen Sophie oli työskennellyt UNIFEMille yli neljä vuotta ja hän kertoi UNIFEMin naistenkeskusten naisten taloudellista voimaantumista tukevasta työstä. Naisten taloudellista toimeentuloa tukeviin toimintoihin kuuluu keskuksissa esimerkiksi käsitöitä, karjanhoitoa, hillojen valmistusta ja hedelmien kuivaamista, kenkien ja laukkujen valmistusta ja lasin kaiverrusta. Naisten yhteyksiä markkinoihin on edistetty luomalla kontakteja kauppiaisiin naisten valmistamien tuotteiden saattamiseksi myyntiin. UNIFEMilla on myös ollut oma naisten tuotteita myyvä liike, joka kuitenkin suljettiin koska naiset työskentelivät mieluummin kotoa ja he kokivat vaikeaksi matkustaa kotoaan liikkeeseen pitkiäkin matkoja. Moazizi kertoi myös, että yhden naisen oppimat taidot usein leviävät tämän opettaessa niitä ystävilleen, sukulaisilleen ja naapureilleen.
Kapisan naistenkeskus ja sen sijainti tekivät myönteisen vaikutuksen: vehreiden puiden varjostama, sokkeloinen asuinalue ympäröi siistiä ja melko suurta rakennusta. Keskuksessa tapasimme sen
palveluista vastaavan kansalaisjärjestön, Afghan Women Resource Centerin (AWRC), johtajan ja edustajia. Keskuksessa on kuusi lukutaitoa ja terveystietoa opettavaa luokkaa yhteensä 150 naiselle. Lähiseudulla ei ole virallisia kouluja ja keskuksella onkin Afganistanin opetusministeriön lupa opettaa naisia 9. luokkaan asti. Yhteisöissä tehtävän naisten opetuksen lähtökohdista AWRC:n johtaja kertoi, että kun yhteisölle tarjotaan mahdollisuutta naisten koulutukseen, on yhteisön johtajien ensimmäinen reaktio pyytää naisille Koraanin opetusta. Siihen pitää suhtautua mahdollisuutena: tärkeä lähtökohta on, että yhteisön miehet ovat antaneet luvan naisten opettamiseen. Seuraava askel on lukutaito-opetus, sillä eihän Koraania voi lukea ilman lukutaitoa.
Kapisan keskuksessa tarjotusta oikeustietoisuusopetuksesta pääsee osalliseksi 500 naista. Elinkeinoja tukevia aktiviteetteja ovat olleet mm. räätälöinti, leipomo ja karjanhoito, joita on myös tuettu 50 dollarin mikroluotoilla. Tähän mennessä kymmenen naista oli saanut viiden kuukauden kestoisen luoton elinkeinon harjoittamistaan varten, jotkut naisista olivat luotolla tukeneet miehiään elinkeinon harjoittamisessa. Kaikki ovat maksaneet luoton takaisin. Keskuksessa toimii lisäksi kauppa, joka perustettiin yhteisön naisten toivomuksesta. Kulttuurisyistä johtuen yhteisön naiset eivät voi itse käydä alueen kaupoissa vaan perheen miehet hoitavat ostokset. Kaupan valikoima vastaa naisten tarpeita ja siellä käy päivittäin kolmesta viiteen naista. Samalla heillä on mahdollisuus kuulla keskuksen muista palveluista. Suunnitteilla on myös perustaa keskuksen yhteyteen naisten puutarhoja, jotka tarjoaisivat naisille paikan toimia toimia yhdessä ja tavata toisiaan.
Keskuksessa oli vierailuni aikana meneillään neljä eri oppituntia: lukutaito– ja terveystieto, oikeustietoisuus, matematiikka ja maantieto. Näistä kahdessa ensimmäisessä oli eniten osallistujia.
Lukutaito- ja terveystiedon opetuksen yhdistäminen on erittäin hyvä ratkaisu.
Eräs tunnille osallistunut nuori nainen kertoi, ettei hänen raskaana ollut siskonsa ollut ensin saanut mieheltään lupaa mennä lääkäriin, koska mieslääkärillä käyminen ei olisi ollut sopivaa. Oppimansa perusteella nainen oli kuitenkin pystynyt perustelemaan lääkärillä käymisen merkityksen ja muuttamaan perheessään vallinneet, naisten terveydelle haitalliset käsitykset.
Oikeustietoisuustunnilla käsiteltiin vierailupäivänä naisten oikeuksia islamissa. Muita opetuksen aiheita ovat mm. avioliittoon, koulutukseen ja ammattiin liittyvät asiat ja oikeudet. Naiset kertoivat oppineensa vasta tällä keskuksen oikeustietoisuuskurssilla, että islamissa myös naisilla on oikeuksia.
Tapasimme myös Kapisan provinssin naisasiainosaston (Department of Women's Affairs, DoWA) toimistossa työskentelevän nuoren miespuolisen asianajajan.
Hän oli valmistunut Kabulin yliopistosta vuonna 2005 ja työskennellyt DoWAssa tammikuusta 2007.
Tämän reilun kolmen kuukauden aikana hän oli hoitanut 20 naisten oikeustapausta,
tyypillisesti perheeseen, avioliittoon ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyviä.
Hänkin painotti, että suurin osa tapauksista ratkaistaan edelleen "perinteisen oikeusjärjestelmän" piirissä asianosaisten perheiden välillä.
Kaiken kaikkiaan naistenkeskuksesta jäi hyvin myönteinen vaikutelma, joka sai
Suomen UNIFEMin varainhankinnan Afganistanin naisten hyväksi tuntumaan yhä merkityksellisemmältä. Naistenkeskus oli kuin ”toivon ja edistyksen tasku” tässä epävakaassa ja vaikeassa tilanteessa olevassa maassa. Tällaisia taskuja tarvitaan lisää.
Tärkeää on muistaa myös, että afgaaninaiset ovat myös selviytyjiä, eivät pelkästään uhreja. Heidän kohtaamiensa valtavien vaikeuksien kääntöpuolella on myös valtavaa lujuutta. Tätä lujuutta myös UNIFEMin naistenkeskukset vahvistavat.
- Maria Ahlqvist, Suomen UNIFEMin järjestökoordinaattori
