Ilmastonmuutos syventää kehitysmaiden ruokakriisiä. Koska naiset kantavat päävastuun köyhien maiden ruoantuotannosta, he ovat ratkaisevassa asemassa myös ongelman ratkaisemisessa.

Maapallon nykyinenkin ruoantuotanto riittäisi takaamaan kaikille ihmisille riittävästi ravintoa. Nälkää näkevien ihmisten osuus on kuitenkin kehitysmaissa lähes viidennes. Pahin tilanne on lasten osalta Etelä- Aasiassa ja aikuisten osalta Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Köyhillä ihmisillä ei ole varaa ostaa riittävästi ruokaa vaikka sitä olisikin tarjolla. Yli 70 prosenttia köyhistä elää maaseudulla ja valtaosa heistä on naisia. Ruokakriisi on entisestään pahentanut heidän tilannettaan,  ennen kaikkea Afrikassa.

Aliravitsemus vaikuttaa hyvin kielteisesti koko yhteiskunnan kehitykseen. Sen seurauksena talouskasvu hidastuu, köyhyys lisääntyy, lasten ja naisten kuolleisuus nousee, ympäristö kärsii ja koulunkäynti vähenee. Aliravitsemuksen aiheuttamat menetykset voivat olla suuruusluokkaa 8-9 prosenttia bruttokansantuotteesta. Toisaalta jokainen ravitsemukseen sijoitettu euro maksaa itsensä 4–6-kertaisesti takaisin. Valitettavasti sekä kehitys- että teollisuusmaat ovat viime aikoina investoineet sektoriin yhä vähemmän. Muutosten tarve on suuri.

Maaseudun naisten aseman parantaminen tärkeintä

Kaikkein tärkeimpänä pidän naisten aseman parantamista – erityisesti maaseudulla. Tämä siksi, että naisia edelleen syrjitään pahasti eikä heidän oikeuksiaan tunnusteta. Globaalisti naiset tekevät puolet maataloustöistä, kehitysmaissa 60–80 prosenttia. Naiset kantavat päävastuun maailman köyhien tärkeimpien viljakasvien, riisin, maissin ja vehnän, tuotannosta, korjuusta ja varastoimisesta. Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa naiset viljelevät myös toista sataa ravitsemuksen kannalta hyödyllistä kasvilajiketta. Heidän harteillaan on myös huomattava osa kotieläinten hoidosta. Huolimatta naisten valtavasta työpanoksesta miehet harvoin tunnustavat heidän arvokasta työtään.

Viime aikoina naisten työtaakka on entisestään kasvanut sitä mukaan kun miehet ovat siirtyneet työn perään kaupunkeihin, kuolleet aidsiin tai lähteneet sotimaan. Tämä pätee ennen kaikkea Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan, jossa noin kolmannes kotitalouksista on naisten johtamia. Maatalous on kovaa vauhtia naisistumassa. Lisäksi suuri osa näistä naisista on nuoria, lukutaidottomia ja vailla kokemusta. Tästä syystä he eivät aina pysty viljelemään peltoja tehokkaasti, jolloin satotaso laskee. Useimmissa maissa naisia ei vieläkään pidetä ”oikeina” viljelijöinä. Miesviljelijöitten ja viranomaisten mielestä oikea viljelijä on aina mies! Tämä tarkoittaa samalla, että naisilla on suuria vaikeuksia saada käyttöönsä peltomaata, luottoa, tekniikkaa ja uutta tietoa.

Naisille turvattava oikeus omistaa maata

Maatalouden suurimpia ongelmia on, että globaalisti naiset omistavat vain 5 prosenttia peltomaasta. Kehitysmaissa, ja erityisesti Afrikassa, on edelleen hyvin yleistä, että maa periytyy isältä pojalle ja naiset pääsevät osallisiksi vain poikiensa kautta. Monissa kehitysmaissa maata ei pidetä vapaasti myytävänä hyödykkeenä vaan sen käytöstä päättää perhe tai klaani. Tämä vaikeuttaa naisten mahdollisuuksia saada haltuunsa maata. Keniassa miehen kuoltua nainen perii maan vain jos on olemassa testamentti, muutoin klaani päättää omistuksesta. Lakeja uusittaessa naiset jäävät helposti ilman omistusoikeuksia kun maarekisteriin automaattisesti viedään tilan päällikön eli miehen nimi. Burkina Fasossa kastelun lisääntyessä miesten kontrolloima peltoalakin kasvoi, koska perinteisesti tällaiset pellot kuuluvat miesten määräämisvaltaan.

Ghanassa ja Zimbabwessa, joissa naisilla on maanomistusoikeudet, he harvoin ovat tästä tietoisia. Afrikassa ei ole harvinaista, että miehen kuollessa aidsiin naista syytetään taudin aiheuttajaksi eikä hänelle myönnetä oikeutta maahan. Naisten on siksi pakko lähteä kaupunkeihin etsimään työtä, jolloin helposti joutuvat seksikaupan uhreiksi ja voivat jopa menettää lapsensa. Botswanassa ja Swasimaassa onkin todettu, että naisten saadessa maanomistusoikeuden seksikauppa on vähentynyt.

Ruokaturvan vahvistaminen auttaa sopeutumaan ilmastonmuutokseen

FAO:n mukaan maat, joissa naisilla on samat oikeudet kuin miehillä, siis myös maan omistukseen, ovat kehittyneet nopeammin ja saavuttaneet paremman ruokaturvan ja terveystilan kuin ne joissa näin ei ole. Kansainvälisen elintarvikepolitiikan tutkimuslaitos IFPRI toteaa, että kun Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa naisviljelijät saivat käyttöönsä samat tuotantopanokset kuin miehet, papu- ja maissisadot nousivat 22 prosenttia.
Vieläkin parempiin tuloksiin päästään silloin kun naiset ovat käyneet edes muutaman vuoden koulua.

On siksi ilahduttavaa, että kehitysmaissa 86 prosenttia ikäluokan tytöistä nyt käy peruskoulua. Afrikassakin luku on jo 70 prosenttia. Maaseudun kehitysinstituutti on yhteistyössä hallitusten ja viranomaisten kanssa tehnyt työtä köyhien miesten ja naisten maanomistuksen lisäämiseksi. 40 vuodessa onkin 100 miljoonalle perheelle eli 400 miljoonalle ihmiselle saatu maanomistusoikeudet. Yhä useammat heistä ovat naisia.

Kokemukset osoittavat siis vakuuttavasti, että kun naisviljelijöille annetaan samat mahdollisuudet kuin miehille, he pystyvät tuottamaan selvästi enemmän ruokaa omille perheilleen ja myyntiin. Tuottavuuden lisääminen on olennaista etenkin seuduilla, joilla ilmastonmuutos vaikeuttaa maatalouden harjoittamista lähitulevaisuudessa. Päättäjien on korkea aika antaa naisille nämä mahdollisuudet.
 
Kirjoittaja on kotieläinjalostuksen emeritusprofesori ja Suomen Unicefin entinen pääsihteeri