Kehitysmaiden naiset voivat ratkaisevalla tavalla hidastaa ilmaston lämpenemistä ja auttaa köyhiä yhteisöjä sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Se edellyttää kuitenkin lisää kansainvälistä rahoitusta naisten ilmastohankkeille ruohonjuuritasolla sekä tasa-arvonäkökulman huomioimista tulevissa ilmastoneuvotteluissa.

Viimeisimmän hallitustenvälisen ilmastopaneelin selvitysten mukaan ilmastonmuutos kohdistuu ankarammin maailman köyhille alueille ja köyhiin väestönosiin – eli ihmisiin, joilla on vähiten osuutta muutoksen syntyyn ja joilla ei myöskään ole resursseja sopeutua muutokseen. 70 prosenttia näistä köyhistä on naisia.

Muutos tuo tullessaan kuivuutta, esimerkiksi Saharan eteläpuoliset alueet Afrikassa kuivuvat entisestään. Muutokset voivat myös merkitä sateiden ennustettavuuden heikkenemistä, tulvia ja hirmumyrskyjä. Nämä heikentävät maatalouden mahdollisuuksia merkittävästi ja vaikuttavat ruuan tuotantoon.

Ruuan tuotanto on kehitysmaissa naisten tehtävänä. Esimerkiksi Afrikassa peräti 80 prosenttia kotitalouksien ruuantuotannosta on naisten käsissä. Aasiassa vastaava luku on 65 ja Latinalaisessa Amerikassa 45.

Myös veden hankinta ja kotitalousenergian saatavuus vaikeutuvat ilmastonmuutoksen seurauksena. Kun päivittäisen arjen pyörittämiseen kuluu entistä enemmän aikaa, naisten ja tyttöjen koulunkäyntimahdollisuudet kärsivät ja epätasa-arvoisuus lisääntyy entisestään. Myös luonnonkatastrofien vaikutuksissa heijastuvat naisten ja miesten erilaiset roolit. Viimeisimpien selvitysten mukaan katastrofeissa menehtyy yhtä miestä kohti neljä naista.

Kehitysmaiden naisilla keskeinen rooli ilmastonmuutoksen hidastamisessa

Ilmastonmuutoksen vaikutukset köyhyyden noidankehään olivat esillä 7.–8. maaliskuuta Monroviassa Liberiassa järjestetyssä Maailman naisjohtajien kollokviossa. Suomen valtuuskuntaa kokouksessa johti tasa-vallan presidentti Tarja Halonen. Hän toimi myös kollokvion toisena puheenjohtajana ja koollekutsujana. Kokoukseen osallistui yli tuhat naisjohtajaa eri tasoilta. Mukana oli useita nykyisiä ja entisiä valtioiden ja hallitusten päämiehiä, ministereitä, YK-järjestön ja muiden kansainvälisten järjestöjen johtajia, paikallistason vaikuttajia, lehtimiehiä ja tukijoita. Suomella oli vastuu ilmastoasioiden valmistelusta kokoukselle.

Kokous oli yksimielinen siitä, että naiset voivat toimia ratkaisevana muutoksen veturina. Kun naiset kohtaavat arjessa ilmastonmuutoksen, he joutuvat pakostakin kehittämään sopeutumiskeinoja. Viljelykasvien lajikkeita ja siemeniä voidaan kehittää kuivuutta tai vettä kestäviksi, vettä voidaan varastoida ja täsmäkastelulla säästää merkittävästi. Vesihuollon ja regeneratiivisen ekologisen maatalouden kehittäminen ovat tärkeimpiä sopeutumistoimia.

Naiset voivat vaikuttaa pienimuotoisiin energiaratkaisuihin myös säästämällä kotitalousenergiaa tai siirtymällä uusiutuvien energialähteiden, kuten biomassan sekä aurinkoenergian käyttöön. Taimitarhojen ja puunistutusten hoidolla on Afrikassa pystytty merkittävästi lisäämään ilmastonieluja. Kenialainen professori Wangari Maathai sai naisten joukkoliikkeen, Green Belt movementin perustamisesta Nobelin rauhan palkinnon.

Suomi ajaa naisten ilmastohankkeille lisää EU-rahoitusta

Naisten toiminnan onnistumisen edellytyksenä on, että ilmastonmuutokset vaikutukset tiedostetaan ja yhdistetään arjen ratkaisuihin. Naiset tarvitsevat tietoa, koulutusta ja valistusta ongelmien synnystä ja paikallisen tason ratkaisuista. Tärkeää on, että naisten kokemukset ja perinnetieto otetaan käyttöön ratkaisuja haettaessa. Tällaisen toiminnan tukeminen edellyttää myös rahoituksen järjestämistä.

EU on maailman suurin yksittäinen kehitysavun rahoittaja. On tärkeää, että ilmastohankkeet osana maiden omia kehityssuunnitelmia saavat lisää rahoitusta ja että naisten hankkeet otetaan rahoituksessa huomioon. Suomi on tehnyt tällaisen aloitteen EU:n kehitysministereiden neuvostossa, ja neuvosto on ottanut siihen myönteisen kannan.

Ilmastosopimus tukee kaikkein köyhimpien maiden sopeutumisohjelmien tekemistä. Tukea sopetumisohjelmien toteuttamiseen saa esimerkiksi tarkoitusta varten perustetusta maailman ympäristörahaston yhteydessä toimivasta sopeutumisrahastosta. Toistaiseksi naisia ei ole kannustettu osallistumaan sopeutumisohjelmien tekemiseen ja naisten tarpeet on huomioitu satunnaisesti vain n. 12 prosentissa hankkeiden rahoituksessa.

Sukupuolten tasavertaisuus huomioitava uudessa ilmastosopimuksessa

Monrovian naisjohtajakokous oli yksimielinen siitä, että nyt tarvitaan naisjohtajuutta asian korjaamiseksi. On löydettävä keinot, joilla ne ihmiset, joita ilmastomuutos koskee välittömämmin, voivat osallistua muutoksen hallintaan.

Parhaillaan on käynnissä uutta ilmastosopimusta koskevat neuvottelut, joissa sovitaan muutokseen sopeutumista edellyttävistä toimista, muutoksen hidastamisesta, muutoksen hallinnan edellyttämästä rahoituksesta ja tarvittavan teknologia siirrosta. Monrovian kokouksessa hyväksytty toimintakutsu korostaa, että 1) naisten tulee osallistua aktiivisemmin käynnissä oleviin neuvotteluihin, 2) uuteen sopimukseen tulee saada mukaan sukupuolten tasa-vertaisuuden näkökulma ja 3) uuden sopimuksen toteuttamisessa, erityisesti hankkeiden rahoittamisessa myös naisten tarpeet tulee ottaa huomioon.

Suomi on tällaisen toiminnan edelläkävijämaa. Olemme varautuneet tukemaan kehitysmaiden naisten osallistumista neuvotteluihin. Samoin toimimme yhteistyössä tärkeiden naispäättäjien verkostojen, naisympäristöministereiden ja johtajien verkon (Network of Women Ministers and Leaders on Environment) ja maailman ilmasto ja tasa-arvoliiton (Global Gender and Climate Alliance) kanssa laajan tietoisuuden levittämiskesi ja naisten osallistumiseksi lisäämiseksi.

 

Kirjoittaja toimii ulkoministeriön ilmasto- ja tasa-arvoasioiden erityisedustajana. Hän on virkavapaalla ympäristöministeriöstä, jossa hän on toiminut kansainvälisten asian johtajana.